Jäännöslopuke
Jäännöslopuke (joskus myös aspiraatio, rajageminaatio tai loppuhenkonen) tarkoittaa tiettyjen suomen kielten sanojen ja sanamuotojen lopussa esiintyvää foneemia, joka ei nykykielessä äänny selvästi muuten kuin assimilaationa seuraavan sanan kanssa. Seuraavan sanan alkaessa konsonantilla tämä konsonantti saattaa kahdentua, esimerkiksi "tule tänne" ääntyy /tule'tänne/ (siis tule-sana loppuu nopeasti ja sen jälkeen on pieni tauko) tai /tulettänne/, josta käytetään nimitystä loppukahdennus.
Paitsi sanarajan kohdalla, esiintyy jäännöslopuke myös yhdyssanan osien rajalla (esim. hernekeitto /hernekkeitto/) sekä liitepartikkelien edellä (esim. annapas /annappas/).
Vokaalialkuisten sanojen kohdalla jäännöslopuke toteutuu glottaaliklusiilina, esim. "Ole aina" ääntyy /oleʔaina/; tästä käytetään toisinaan nimitystä loppuhenkonen tai aspiraatio, jotka kuitenkin ovat harhaanjohtavia, koska glottaaliklusiili ei ole aspiroitu äänne. Glottaaliklusiili voidaan jättää myös pois, jolloin vokaalit ääntyvät legatomaisesti yhteen.
Jäännöslopuketta ei merkitä oikeinkirjoituksessa. Kielitieteessä jäännöslopuke merkitään tavallisesti x-kirjaimen yläindeksinä - myös silloin, kun se ei äänny. Suomen kielen historiassa jäännöslopukkeen tilalla on aiemmin ollut sananloppuinen [k]-äänne, jollaista ei nykysuomessa esiinny; joskus myös [t]-äänne.
Jäännöslopuke esiintyy vain tiettyjen vokaaliloppuisten sanojen kohdalla. Tärkeimmät sanaryhmät ovat
- useimmat e-loppuisten substantiivien ja adjektiivien perusmuodot, esim. herne kasvaa /hernekkasvaa/. (Varsinkin eteläpohjalaismurteissa näissä sanoissa voi olla loppukonsonantin paikalla -t tai -s, kuten nimissä Hernesniemi, Venetpalo.)
- allatiivimuodot, esim. lapsille vaatetta /lapsillevvaatetta/
- kolmannen persoonan omistusliite, esim. isänsä luvalla /isänsälluvalla/
- 1. infinitiivin lyhyt muoto, esim. juosta kovaa /juostakkovaa/
- imperatiivin yksikön 2. persoona sekä muodoltaan samanlainen kielteinen preesensmuoto, esim. tule tänne /tulettänne/, hän ei tule tänne /hän ei tulettänne/
- adverbit, joiden lopussa on johdin -nne, -tse (prolatiivi), -ti tai sti, esim. meritse, ääneti.
- sanat kolme ja itse. Kolme-sanan kohdalla jäännöslopuke voi myös jäädä pois.
