Loppu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirjaa. Loppu voi tarkoittaa myös tilannekomediasarjan Frendit päätösjaksoa.
Loppu
The End
Alkuperäisteos
Kirjailija Lemony Snicket
(oik. Daniel Handler)
Kuvittaja Brett Helquist
Kansitaiteilija Brett Helquist
Kieli englanti
Genre seikkailu, lasten- & nuortenkirjallisuus
Kustantaja HarperCollins
Julkaistu 13.10. 2006
Sivumäärä 324
ISBN 0-06-441016-1
Suomennos
Suomentaja Marja Helanen-Ahtola
Kustantaja WSOY
Julkaistu 2007
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 367
ISBN 978-951-0-32760-9
Edeltävä Ratkaisun rajoilla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Loppu (The End) on kolmastoista ja viimeinen kirja yhdysvaltalaisen Lemony Snicket -nimen alla toimivan kirjailija Daniel Handlerin kirjoittamassa kirjasarjassa Surkeiden sattumusten sarja. Kirja julkaistiin perjantaina 13. lokakuuta 2006. Teos päättää sarjan, joka alkoi vuonna 1999 kirjalla Ankea alku.

Sytytettyään Hotelli Ratkaisun tuleen edellisessä kirjassa Ratkaisun rajoilla ja paettuaan palosta, jossa melkein jokainen sarjan sivuhahmo kuoli, protagonistit Violet, Klaus ja Sunny Baudelaire joutuvat huomaamaan olevansa samassa veneessä sarjan antagonistin, kreivi Olafin, kanssa merellä. Selvittyään myrskystä he haaksirikkoutuvat saarelle.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppu jatkuu siitä, mihin Ratkaisun rajoilla loppui, kun Baudelairen orvot pakenivat kreivi Olafin kanssa palavasta Hotelli Ratkaisusta. Selviydyttyään myrskystä he löytävät itsensä rannikkoakistaleelta, jonka lähellä olevan saaren on täyttänyt joukko haaksirikkoutuneita ihmisiä. Ensimmäiseksi he tapaavat nuoren Perjantai-nimisen tytön. Kreivi Olaf, joka oli aiemmin jo julistanut itsensä uuden Olaf-maan kuninkaaksi, uhkailee tyttöä harppuunalla.

Perjantai kieltää Olafia saapumasta saarelle, mutta kutsuu Baudelairet mukaansa. Matkalla hän selittää, mitä saarelaiset tekevät ajantapoksi - koko vuoden he rakentavat laivaa rannikkokaistaleelle, ja kerran vuodessa vesi nousee niin korkealle, että sen saa lähetettyä mtatkaan. Tämä tunnetana päätösten päivänä, jolloin kuka tahansa halukas voi astua laivaan ja seilata sivistyksen pariin. Saaren fasilitaattori, johtaja Ishmael, esittelee Baudelaireille saaren erikoisia tapoja ja saaren asukkaita.

Vaikka Ishmael sanookin saarelaisille aina "ettei hän pakota ketään", lapsille käy nopeasti selväksi, että hänen ehdotuksiaan seurataan kuin määräyksiä. Baudelairien esiteltyä itsensä Ishmael tutustuttaa heidät kookosjuomaan, josta kaikki saarelaiset pitävät. Baudelairet eivät ole samaa mieltä.

Toisen myrskyn jälkeen rannalle huuhtoutuu lisää tavaroita, tajuton ja raskaana oleva Kit Snicket sekä Hirmumyrkyllinen Kyy Monty-sedän kokoelmista. Saarelaiset saapuvat paikalle ja kreivi Olaf yrittää huijata heitä pukeutumalla Kit Snicketiksi. Hän ei huijaa ketään, ja saarelaiset lukitsevat hänet häkkiin. Sen jälkeen he pohtivat, pitäisikö Baudelairetkin karkoittaa yhteisöstä, sillä heillä on kiellettyjä tavaroita. Ishmael päättää, että lapset, Kit ja Olaf täytyy kaikki hylätä, elleivät he suostu elämään saaren tapojen mukaisesti. Kun kaikki lähtevät, Olaf yrittää suostutella lapsia päästämään hänet ulos. Vastapalveluksi hän lupaa selittää monia VPK-järjestön salaisuuksia ja mysteereitä, joita Baudelairet ovat pohtineet Ankeasta alusta lähtien. Lapset jättävät hänet huomiotta.

Yöllä saarelaiset Erewhon ja Finn hiipivät ulos ruokkiakseen lapset ja pyytääkseen heiltä palvelusta. Joukko saarelaisia suunnittelee kapinaa Ishmaelia vastaan aamulla, ja he pyytävät Baudelaireja menemään arboretumiin, jossa kaikki kielletyt tavarat ovat, ja rakentamaan niistä tai etsimään sieltä aseita ja työkaluja. Saarelaiset myös kieltäytyvät auttamasta Kitiä, jolleivät Baudelairet auta heitä. Lapset suostuvat ja lähtevät kohti arboretumia. Sieltä orvot löytävät erittäin kehittyneitä ja nykyaikaisia tavaroita ennen, kuin Ishmael saa heidät kiinni.

Lapset saavat kuulla heidän vanhempiensa olleen kerran saaren johtajia, ja he olivat vastuussa monista kehitysideoista, joiden tarkoituksena oli tehdä saaren elämästä helpompaa ja mukavampaa. Ishmaelin saavuttua paikalle heidät heitettiin pois, sillä Ishmaelin mielestä tiukan kieltävä, yksinkertainen elämä oli paras tapa välttää konfliktit. Baudelairet löytävät saaren koko historian, jonka ovat kirjoittaneet saaren johtajina toimineet henkilöt.

Baudelairet ja Ishmael palaavat takaisin, jossa kapina on kuitenkin jo vauhdissa. Kreivi Olaf palaa yhä valepuvussaan. Jonkin ajan kuluttua Ishmael ampuu Olafia harppuunalla vatsaan. Olaf oli käyttänyt sukelluskypärään vangittua medusan mycelium -myrkkysientä valeasussaan, jotta hän näyttäisi raskaana olevalta. Ishmael kuitenkin onnistuu vapauttamaan sienen. Kaikki saaren asukkaat altistuvat sienen myrkylle heti. Kun kreivi Olaf vuotaa hitaasti kuoliaaksi, Baudelairet palaavat arboretumiin etsimään piparjuurta parantaakseen kaikki. He saavat tietää, että arboretumin omenoissa on parantavaa ainetta. He keräävät omenia ja parantavat itsensä ja keräävät sitten lisää viedäkseen niitä saaren asukkaille. Asukit ovat kuitenkin hylänneet kapinan ja miehittäneet laivansa valmiina lähtöön. Ishmael kieltäytyy ottamasta omenoita laivaan, vaikkakin on selvää, että hän on itse jo syönyt yhden pelastaakseen itsensä.

Kit kertoo Baudelairaille Quagmirejen, Hectorin, Philin, kapteeni Vastakarvan, Fionan ja Fernaldin kohtalot. Koulutetut kotkat hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja lähettivät heidät takaisin Queequeg-sukellusveneen raunioille. Siellä salaperäinen kysymysmerkin muotoinen objekti (Kit Snicketin mukaan "Suuri tuntematon") vie heidät. Sen jälkeen Baudelairet kertovat omista rikoksistaan Hotelli Ratkaisussa.

Kit alkaa melkein synnyttää lastaan tässä vaiheessa. Hän näyttää olevan kuolemaisillaan sieneen, muttei voi syödä parantavaa omenaa sen vauvoille haitallisten vaikutusten takia. Kun sienimyrkkyyn tukehtumaisillaan oleva ja harppuunan kuolettavasti haavoittama kreivi Olaf kuulee Kitin olevan yhä elossa, hän puraisee palan omenaa ja vie Kitin rannalle, suutelee häntä kerran ja laskee sitten maahan. Kit lainaa Francis William Bourdillonin The Night Has a Thousand Eyes -runoa, ja Olaf vastaa Philip Larkinin This Be The Verse -runon loppuosalla. Olaf kuolee pian sen jälkeen. Baudelairet auttavat Kitiä synnyttämään hänen tyttövauvansa. Sitten Kit kuolee medusan myceliumiin pyydettyään ensin lapsia nimeämään vauvan heidän äitinsä mukaan. Loppu loppuu tässä, ja Baudelaireista tulee Kitin lapsen adoptiovanhemmat ja ainoat asukkaat saaret. He hautaavat Kitin ja Olafin vierekkäin saarelle.

Kirja loppuu epilogiin, joka on lyhyen "Neljästoista luku" -nimisen kirjan muodossa. Se alkaa vuoden myöhemmin. Kitin vauva ja Baudelairet seilaavat pois saarelta veneellä palatakseen takaisin maailmaan taas kerran. Heidän kulkiessaan pois Kitin vauva sanoo sanan "Beatrice", joka on sekä laivan että hänen itsensä nimi.

Kirjan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän kohdan jälkeen Baudelairien tulevaisuudesta tai kohtalosta ei enää kerrota enempää, ja kirjoittaja kertoo, ettei löytänyt jälkeäkään lapsista, eikä näin ollen tiedä mitään heidän myöhemmästä elämästään. Kirja The Beatrice Letters viittaa vanhempaan Sunnyyn, ja Käärmekammio puhuu Klausista niin, että hän toivoi monia vuosia myöhemmin, että olisi työntänyt kreivi Olafin takaisin taksiinsa. The Bad Beginning: Rare Edition mainitsee, että Violet palaa takaisin Brinyn rannalle.

Kirjassa The Beatrice Letters nuorempi Beatrice etsii Violetia, Klausia ja Sunnya, joten voidaan olettaa, että jonain aikana Neljännentoista luvun jälkeen hän joutuu eroon Baudelaireista, jotka katoavat ja/tai jossain vaiheessa mahdollisesti kuolevat.

Kulttuuri- ja kirjallisuusviittaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lemony Snicket tekee toistuvia viittauksia Herman Melvillen Moby Dickiin. Saaren johtaja Ishmael on nimetty kirjan kertojan mukaan. Snicketin Ishmael sanoo toistuvasti "kutsu minua Ishiksi". Moby Dickin avauslause on "kutsukaa minua Ishmaeliksi".
  • Monen yhteisön ihmisen nimi on otettu enemmän tai vähemmän kuuluisilta kirjallisuudessa esiintyviltä haaksirikkoutuneilta. Daniel Defoen Robinson Crusoesta on otettu esimerkiksi nimet "Robinson" ja "Perjantai". Lisäksi Shakespearen The Tempestistä on otettu ainakin "rouva Miranda Caliban", "Alonso", "Ferdinand" ja "Ariel".
  • Kun Sunny kysyy "Miksi kerrot meille tästä sormuksesta?" hän käyttää sanaa "Neiklot". Se on toisin päin Tolkien, joka kirjoitti Tarun sormusten herrasta.
  • Puu, josta saarelaiset eivät saa syödä, on viittaus Hyvän ja pahan tiedon puuhun.
  • Luvussa 7 Sunny yrittää sanoa "ei enää ikinä", hän käyttää sanaa "Yomhashoah". Se on viittaus juutalaiseen Jom hašoa -juhlaan, jolla muistetaan kuutta miljoonaa juutalaista, jotka kuolivat holokaustissa.
  • Runo, jota Kit lainaa luvussa 13, on Francis William Bourdillonin The Night has a Thousand Eyes.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]