Looming

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Looming on vuonna 1923 perustettu, vanhin virolainen nykypäivänäkin ilmestyvä kirjallisuuslehti. Lehti julkaisee runoutta, romaaneja, novelleja, esseitä, kirjallisuustutkimuksia, arvosteluja, ynnä muuta. Lehden perustaja sekä ensimmäinen päätoimittaja oli Friedebert Tuglas 19231926. Neuvostoaikana lehti oli Neuvosto-Viron kirjailijaliiton äänenkannattaja. Nykyisin se on Viron Kirjailijaliiton (Eesti Kirjanike Liit) aikakauslehti, joka ilmestyy kirjailijaliiton, Viron Tasavallan Kulttuuriministeriön sekä Viron Kulttuurirahaston rahoituksella kustantamo Perioodika OY-n kautta.[1]

Lehden päätoimittajat on alusta alkaen valittu kirjailijaliiton johtokunnassa. Neuvostoaikana päätoimittajan valinnan piti hyväksyä Viron KP Keskuskomitean korkein johtokunta (byroo). Loomingin varapäätoimittajan sekä Loomingin päätoimittajan alaisena työskentelevän Loomingin Kirjaston (Loomingu Raamatukogu) johtavan toimittajan valinnan taas piti hyväksyä saman poliittisen organisaation sihteeristö.[1]

Lehteä julkaistaan 12 numeroa vuodessa. Lehden synnyn jälkeen sen painosmäärä oli noin tuhatkunta kappaletta per numero, vuonna 1955 – 4000, 1977 – 19000, 1985 se oli 22 000. Vuonna 1990 Loomingin painosmäära oli 35 500, vuonna 1992 – 6000, 1995 – 2400, 2000 – 2100, 2004 – 1700. Nykypäivänä painetaan sitä taas keskimäärin noin tuhatkunta kappaletta.[1]

Päätoimittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehden linja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loomingiin kirjoittaa enemmistö Viron tunnetuista kirjailijoista, esseisteistä sekä kriitikoista ja kirjallisuustieteilijoista. Sen perusteella on lehteä nimitetty parlamentaariseksi lehdeksi. Lehden perustajan Friedebert Tuglasin idea oli, että Looming kutsutaan eloon julkaisemaan Viron kirjailijoita “seinästä seinään”, jolla hän tarkoitti tarvetta välttää nurkkakunta-kirjallisuuspolitiikkaa. Sitä periaatetta on virolaisen kirjallisuustieteilijan Pärt Liasin mukaan johdonmukaisesti ajaneet Tuglas itse ja myöhemmin päätoimittajat Paul Kuusberg sekä Kalle Kurg.[2] Kirjailija Veiko Märkan mukaan Friedebert Tuglasin, Johannes Semperin sekä Kalle Kurgin aikana lehdella oli “niitten johtajien kasvot”, eivätkä he jääneet julkaisemansa materiaalin varjoon. [3]Lehdellä oli alusta asti virolaista kulttuuria edustava sekä kehittävä asenne. Tiukan neuvostosensuurin oloissakin lehti ajoi omaa itsenäistä julkaisulinjaansa, säilyttäkseen virolaisen kulttuurin perusarvot sekä avaraan katseen maailmaan. Kirjallisuustieteilija Maie Kalda näkee “avartumista” siinä, että vuosina 1976–1987 lehti omisti enemmän huomiota kirjoituksille, jotka käsittelivät uusista ja siihen asti vallanpitäjien epäsuosion alla olleista näkökulmista ajakohtaisia sekä periaatteellisia sosiaalisia, filosofisia ym. kysymyksiä omilta sekä ulkomaalaisilta tekijöiltä.[4] Kalle Kurgin mukaan "Loomingin tulee jatkuvasti olla luova.”[5]

Valvonta ja sensuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan aikana vuosina 1941 – 1944 Looming-lehteä ei julkaistu. Neuvostookupaation aikana Looming oli kommunistisen puolueen sekä sensuurin tiukan valvonnan alla[6], sotaa edeltävät numerot vuosilta 1923–1944 oli teljetty tutkimuslaitosten sekä museoitten suljettuihin osastoihin ja niitä lukeakseen tarvittiin erillinen lupa, jota käyttivät pääasiallisesti kirjallisuustutkijat. Lehti oli jopa niin kovassa puristuksessa, että sen merkkipäiviä ei virallisesti vietetty, niistä pikemminkin vaiettiin.[7] Suunanmuutoksen saavutti päätoimittaja Kalle Kurg vuonna 1983, kun hän poliittisenä keinona tavoitteli kansainvälistä huomiota ja pyysi suomalaisia kulttuuritekijöitä osallistumaan merkkipäivän ohjelmaan.[8] Merkkipävän yhteydessä onnistuttiin jopa julkaisemaan Loomingin bibliografia, jota puolue piti ei-toivotuksi, vaikka bibliografia ehtiikin lukijan käsiin vasta vuonna 1987.

Neuvostoaikana lehden alituiseksi ongelmaksi koittui puolueellisen valvonnan sekä sensuurin ohittaminen. Vuonna 1981 Looming julkaisi Taideakatemian ylioppilaan Andrus Rõukin runon, jossa rivien ensimmäiset tähdet muodostivat sanan sinimustavalkoinen (sinimustvalge). Lehden päätoimittajaa Kalle Kurgia rankaistiin puolueen korkeimalla tasolla ja ylioppilas poistettiin vuosiksi korkeakoulusta. Kuri, jonka pauloissa Neuvostoliiton kulttuuriihmisiä pidettiin jatkuvasti Josif Stalinin jälkeenkin läpi niisanottujen sulaaikojen ja stagnaatio-ajan, ei lieventynyt ennen vuotta 1988, vaikka puolueellinen silmälläpito sekä sensuuri perestroikan aikana modernisoitui ja löysi itselleen uusia valvonta- sekä painostusmuotoja. Keväällä ja kesällä 1987, kun Looming julkaisi materiaaleja, jotka sisälsivät tähän saakka kielettynä pidettyjä kysymyksenasetuksia ja niitten huipentumana ensimmäisen kokonaisena kyyditysteemalle omistetun romaanin, painostus lehdelle meni äärimmäisuuksiin. Se oli aika, jolloin NKP Keskuskomitea aloitti kampanjan Baltian "nationalisteja sekä separatisteja" vastaan. Paikallisen korkeimman puoluejohdon käskystä pysäytettiin välillä jopa koneetkin, joilla lehteä painettiin ja päätoimittaja menetti paikkansa.”[9] 3.12.1987 kirjoitti NKP-n äänenkannattaja Pravda, että aikakauslehdissä Vikerkaar sekä Looming vietetään “neuvostovastaista bakkanaalia”.[10]Vuoden 1988 alusta valvonta kuitenkin menetti voimansa, heikentyi astettain vuoden sisällä ja lakkautettiin vuonna 1989, kunnes sensuurivirka (Glavlit) vuonna 1990 lakkautettiin Virossa kokonaan.

Suomalainen kirjallisuus Loomingissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Looming on osoittanut paljon huomiota suomalaiselle kirjallisuudelle. Muun muuassa Friedebert Tuglas asuikin välillä Suomessa ennen Toista maailmansotaa. Tunnettu fennofiili on myös virolainen kirjailija (runoilija, prosaisti), kriitikko ja kääntäjä Kalle Kurg. Lehdessä on ilmestynyt tai kirjoituksissa käsitelty mm. Juhani Ahon, Tuomas Anhavan, Jan Blomstedtin, Pentti Haanpään, Paavo Haavikon, Maria Jotunin, Arvid Järnefeltin, Aino Kaasisen, Aino Kallaksen, Ilmari Kiannon, Railu Kilpin, Väinö Kirstinän, Aleksis Kiven, Leena Krohnin, Kai Laitisen, Hannu-Pekka Lappalaisen, Joel Lehtosen, Eino Leinon, Väinö Linnan, Elias Lönnrotin, Eeva-Liisa Mannerin, Veijo Meren, Hannu Mäkelän, Kai Niemisen, Eeva Niinivaaran, Lassi Nummin, Erno Paasilinnan, Olavi Paavolaisen, Irja Ranen, Paavo Rintalan, Pentti Saarikoskin, Pentti Saaritsan, Anja Salokanteleen, Juhani Salokanteleen, Frans Eemil Sillanpään, Elvi Sinervon, Väinö Tannerin, Sirkka Turkan, Arvo Turtiaisen, Antti Tuurin, Mika Waltarin, Anja Vammelvuon, Hella Wuolijoen, Armas Äikiän, Claes Anderssonin, Bo Carpelanin, Elmer Diktoniuksen, Jörn Donnerin, Lars Huldénin, Aili Nordgrenin, Hagar Olssonin, Johannes Salmisen, Solveig von Schoultzin, Lars Sundin, Jutta Zilliacuksen, Caj Westerbergin jt. tuotantoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Eesti Entsüklopeedia, 5. Tallinna, kustantamo Valgus 1990, s. 633; Marju Lauristin. "Kulttuurimediotten muuttuminen."; "Kulttuurilehdet sosiologin näkökulmasta." – "Punane ja sinine. Peatükke kirjutamata elulooraamatust. Valik artikleid ja intervjuusid 1970–2009." Tallinna, AS Eesti Ajalehed 2010, s. 256, 291.
  2. Pärt Lias. "Kultuuri-ajakirjadest." – Postimees 19.01.1996.
  3. Veiko Märka. "Vikerkaarelviibija käekõrval.” – Eesti Ekspress 14.12.2006.
  4. Maie Kalda. “Kurg, Kalle.” - “Eesti kirjanike leksikon.” Tallinna, Eesti Entsüklopeediakirjastus 2000, s. 243.
  5. Kalle Kurg. ""Looming" ja loomine". – Kirjanduse jaosmaa '83. (Toim. Endel Mallene.) Tallinna, Eesti Raamat 1985, s. 41–47.
  6. Kalle Kurg, „Lendav Looming.“ (Looming: 1000 numeroa. Poliitinen sekä kulttuuripoliitinen taistelu 1970 –1980-luvulla) [1] – Sirp 14. detsember 2012.
  7. Heikki Rausmaa, "Looming-aikakauslehden 60-vuotisjuhla". – "Tuglaksen tuli palaa. Tuglas-seuran ja suomalais-virolaisten suhteiden historiaa". Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2007, s. 72.
  8. Eva Lille. "Löytöretkiä Viroon."[2] – Tuglas-seuran jäsenlehti 2007, nr. 3, s. 18. Heikki Rausmaa, "Looming-aikakauslehden 60-vuotisjuhla". – Heikki Rausmaa. "Tuglaksen tuli palaa. Tuglas-seuran ja suomalais-virolaisten suhteiden historiaa". Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2007, s. 72–74.
  9. Mati Graf. “Kalevipoja kojutulek. 1978. aasta poliitilisest pööripäevast 1988. aasta Suveräänsusdeklaratsioonini.” Tallinna, Argo 2008, s. 253, 377. ISBN 978-9949-438-53-2.
  10. Mati Graf. "Kalevipoja tagasitulek. 1978. aasta poliitilisest pööripäevast 1988. aasta Suveräänsusdeklaratsioonini." Tallinna, Argo 2008, s. 377.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rausmaa, Heikki: ”Looming-aikakauslehden 60-vuotisjuhla”, Tuglaksen tuli palaa. Tuglas-seuran ja suomalais-virolaisten suhteiden historiaa, s. 72–74. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007.
  • Katrin Raid, "Loomise lugu. Eesti aeg". (Looming-lehden perustaminen ja historia sekä Viron Kirjailijalitto vuosina 1922–1940) Tallinna, Eesti Kirjanike Liit, 2002, s. 151–167.
  • Ülo Tonts, "Friedebert Tuglas ja "Loomingu" algus" – Looming 1966, nr. 2.
  • August Eelmäe, "Vaimu võimetuse päevil" (Looming 1940.–1950 luvulla) – Looming 2003, nr. 4, s. 570–578
  • Kalle Kurg, "Viimne panoptikonlane. Looming 80" (Sensuurista perestroikan aikana.) – Keel ja Kirjandus 2003, nr. 4, s. 281–284.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]