Lon Chaney, Sr.
| Lon Chaney | |
|---|---|
 Lon Chaney elokuvan The Miracle Man kuvausten aikana vuonna 1919. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Leonidas Frank Chaney |
| Syntynyt | 1. huhtikuuta 1883 Colorado Springs, Colorado |
| Kuollut | 26. elokuuta 1930 (47 vuotta) Los Angeles, Kalifornia |
| Ammatti |
näyttelijä ohjaaja käsikirjoittaja |
| Puoliso |
Cleva Creighton (1905–1914) Hazel Hastings (1914–1930) |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet | The Man of a Thousand Faces |
| Aktiivisena | 1902–1930 |
| Palkinnot | |
|
Walk of Fame, Hollywood (1960) |
|
| Aiheesta muualla | |
| Viralliset kotisivut | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Lon Chaney (1. huhtikuuta 1883 Colorado Springs, Colorado – 26. elokuuta 1930 Los Angeles, Kalifornia), lempinimeltään ”Tuhansien kasvojen mies”, oli mykkäelokuvien aikainen yhdysvaltalainen näyttelijä sekä ohjaaja ja käsikirjoittaja.
Hän oli yksi varhaisen elokuvan monipuolisimmista ja elinvoimaisimmista näyttelijöistä. Hänet muistetaan parhaiten piinattujen, usein groteskien ja koeteltujen henkilöhahmojen karakterisoijana sekä rajoja rikkovasta maskeeraustaiteestaan.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset vuodet ja uran alku näyttämöllä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lon Chaney syntyi Leonidas Frank Chaney -nimisenä Colorado Springsissä, Coloradossa Frank H. Chaneylle (1852–1927) ja Emma Alice Kennedylle (1855–1914); hänen isänsä oli pääasiassa englantilaista ja osin ranskalaista syntyperää ja James L. Chaneyn (1820–?) ja Caroline Uffnerin (1820–?) poika, ja hänen äitinsä oli taustaltaan irlantilainen Jonathan Ralstin Kennedyn (1825–1900) ja Mary E. Jonesin (1833–?) tytär.
Chaneyn molemmat vanhemmat olivat kuuroja, ja kuurojen vanhempien lapsena Chaneysta kehkeytyi taidokas pantomiimikko. Hän aloitti uransa teatterilavoilla vuonna 1902, ja alkoi kierrellä suosituissa vaudevillen ja teatterin näyttämönumeroissa. Vuonna 1905 hän tapasi ja avioitui 31. toukokuuta laulaja Cleva Creightonin (oikealta nimeltään Frances Cleveland Creighton, 1889–1967) kanssa ja 10. helmikuuta vuonna 1906 heidän ensimmäinen lapsensa ja ainoa poikansa Creighton Tull Chaney (alias Lon Chaney, Jr.) syntyi Oklahoma Cityssä, Oklahomassa. Chaneyt jatkoivat matkustelua, asettuen Kaliforniaan vuonna 1910.
Valitettavasti pariskunnan välille koitui aviollisia ongelmia ja huhtikuussa 1913 Cleva meni Majestic Theateriin Los Angelesin keskustassa, missä Lonilla oli meneillään Kolb and Dill -show ja yritti itsemurhaa elohopeakloridia nielemällä. Itsemurhayritys epäonnistui ja tuhosi hänen laulajan uransa; aiheuttamalla skandaalin ja avioeron se rasitti Chaneyn teatteriuraa ja sai hänet siirtymään elokuvien pariin. Avioero myönnettiin huhtikuussa 1914.
Huippuvuodet mykkäelokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuon aikakauden yksityiskohdat ovat hieman epäselviä, mutta vuosien 1912 ja 1917 välillä Chaney työskenteli Universal Studiosin sopimuksen alaisena sivurooleja tai luonnerooleja näytellen. Hänen erinomainen maskeeraustaitonsa toi hänelle lukuisia elokuvarooleja hyvin kilpailuhenkisessä osajakoatmosfäärissä. Tänä aikana Chaney ystävystyi avioliitossa elävään Joe De Grassen ja Ida May Parken ohjaajapariskuntaan, jotka antoivat hänelle merkittäviä rooleja elokuvissaan sekä kannustivat häntä näyttelemään makaabereita hahmoja.
Chaney ystävystyi myös William Dudley Pelleyn kanssa, joka myöhemmin liittyi Silver Legioniin, amerikkalaiseen natsijärjestöön. Pelley kirjoitti kuusitoista käsikirjoitusta Hollywoodissa ollessaan, joista kahdessa Chaney oli päätähtenä. Chaney avioitui myös yhden hänen entisistä Kolb and Dill -show’n aikaisista kollegoista, Hazel Hastings -nimisen kuorotytön kanssa marraskuussa 1914. Hazelista tiedetään kaikkiaan hyvin vähän, lukuun ottamatta sitä että hänen liittonsa Chaneyn kanssa oli hyvin luja. Avioliiton solmimisen jälkeen uusi aviopari sai yhteishuoltajuuden Chaneyn kymmenvuotiaaseen poikaan Creightoniin, joka oli asunut erilaisissa kodeissa ja sisäoppilaitoksissa Chaneyn erottua vuonna 1913.
Vuonna 1917 Chaney oli merkittävä näyttelijä studiollaan, mutta hänen kuukausipalkkansa ei tehnyt kunniaa hänen asemalleen. Chaneyn kysyessä palkankorotusta studion johtokunnan jäsen William Sistrom vastasi hänelle, ”et ansaitsisi koskaan saada sataa dollaria enemmän viikossa”.
Jätettyään studion Chaney rehki vuoden ajan toimiakseen luonnenäyttelijänä. Se ei onnistunut ennen vuotta 1918, jolloin hän esitti merkittävän roolin William S. Hartin elokuvassa Riddle Gawne, jossa Chaneyn kyvyt luonnenäyttelijänä on tunnustettu vilpittömällä tavalla.
Vuonna 1919 Chaney teki läpimurtonsa ”sammakkona” George Loane Tuckerin The Miracle Manissa. Elokuva ei ainoastaan tuonut esille Chaneyn näyttelijäntaitoja, vaan myös hänen mestarillisen maskeeraustaitonsa. Kriitikoiden kehut ja yli kahden miljoonan dollarin brutto tekivät Chaneysta Yhdysvaltain johtavan luonnenäyttelijän.
Chaney muistetaan pääasiassa mykkien kauhuelokuvien, kuten Notre Damen kellonsoittajan (1923) ja varsinkin Suuren oopperan kummituksen (1925), uranuurtajana. Hän sai kykynsä muuntaa itsensä itsekehiteltyjen maskeeraustekniikoiden käyttönsä ansiosta lempinimen ”Tuhansien kasvojen mies”. Vuonna 1925 Movie-lehdessä julkaistussa omaelämäkerrallisessa artikkelissa hän loi harvinaislaatuisen vilkaisun elämäänsä sanoessaan ”äärimmilleen karakterisoinnin” olevan hänen erikoiskykynsä.
Hän toi maskeeraustaitojaan esille myös sovinnaisemmissa rikos- ja seikkailuelokuvissa, kuten Yhteiskunnan vihollisessa, jossa hän näytteli amputoitua gangsteria. Hän esiintyi kaikkiaan kymmenessä ohjaaja Tod Browningin ohjaamassa elokuvassa, näytellen usein valepukuisia ja/tai silvottuja henkilöitä, mukaan lukien karnevaalien veitsienheittelijä Alonzo Kädetöntä elokuvassa Kädetön Alfonso (1927) Joan Crawfordin kanssa. Vuonna 1927 Chaney näytteli yhdessä Conrad Nagelin, Marceline Dayn, Henry B. Walthallin ja Polly Moranin kanssa nyttemmin hävinneessä Tod Browningin ohjaamassa kauhuelokuvaklassikossa Laukaus yössä, joka on mahdollisesti kaikkien aikojen tunnetuin kadonnut elokuva. Hänen viimeinen elokuvansa oli äänitetty uusintaversio mykän elokuvan aikaisesta klassikosta The Unholy Tree (1930), joka on samalla hänen ainoa äänielokuvansa, jossa hän pääsi hyödyntämään monipuolista ääntään. Chaney allekirjoitti julkilausuman, jossa vakuutettiin että hänen viisi elokuvan keskeisintä äänirooliaan (vatsastapuhuja, iäkäs nainen, papukaija, mykkä ja tyttö) olivat todellakin hänen omiaan.
Vaikka Chaneyn Quasimodon, Notre Damen kellonsoittajan, ja Erikin, ”Pariisin Oopperatalon kummituksen”, roolit ovat elokuvan historian kaksi kaikkein groteskeinta, nämä hahmot luotiin herättämään sympatioita ja sääliä katsojien keskuudessa, eivät pelottelemaan ja aiheuttamalla vastenmielisyyttä hahmojen hirviömäisillä piirteillä ja olivat ainoastaan kohtalonsa uhreja.
”Halusin muistuttaa ihmisiä siitä, että kaikkein alhaisimmilla ihmisolennoilla saattaa olla kyky äärimmäiseen uhrautuvaisuuteen”, Chaney kirjoitti Movie-lehdessä. ”Kääpiökasvuisella, muodottomalla kerjäläisellä saattaa olla mitä jaloimpia ihanteita. Suurin osa elokuvarooleistani, sitten Kellonsoittajan, sellaiset kuten Oopperan kummitus, Hän joka saa korvapuustit, The Unholy Tree jne. ovat välittäneet edelleen teemaa uhrautuvaisuudesta tai pidättäytymisestä. Tällaisia tarinoita tahdon tehdä.”
”Hän toi näyttelemällä esille jotakin meidän psyykeistämme. Hän jollakin tavoin tunkeutui kehoissamme olevien varjojen sisään, hän kykeni paljastamaan jotakin salaisista peloistamme ja asettamaan ne valkokankaalle kaikkien nähtäväksi,” kirjailija Ray Bradbury kerran väitti. ”Lon Chaneyn tarina on onnettomien rakkauksien tarinaa. Hän nostaa osan sinusta esille, koska pelkäät ettei sinua rakasteta, pelkäät ettei sinua koskaan tulla rakastamaankaan, pelkäät, että jokin sinussa on niin groteskia, että koko maailma ei halua tietää siitä.”
Chaneyn vaikutukset ovat ulottuneet kauas kauhugenren ja teatterimaskeerauksen tuolle puolen. Hän oli myös hyvin lahjakas tanssija, laulaja ja koomikko. Itse asiassa monet eivät tiedä Chaneyn olleen yllättynyt monipuolisesta baritoniäänialastaan ja terävistä kyvyistään koomikkona.
Chaney ja hänen toinen vaimonsa Hazel viettivät pidättyväistä yksityiselämää kaukana Hollywoodin sosiaalisen näyttämön ulkopuolella. Chaney teki pienimuotoisia myynninedistystöitä elokuvilleen ja MGM-studiolle, päättäväisesti mystistä julkisuuskuvaansa hoitaen.
Elokuvauransa viitenä viimeisenä vuonna (1925–1930) Chaney työskenteli yksinomaan MGM:n sopimuksen alaisena, tehden joitakin ikimuistoisimmista esiintymisistään. Hänen esiintymisensä päättäväisenä ja voimakastahtoisen merijalkaväen harjaannusopettajana elokuvassa Idässä palaa (1926), joka on yksi hänen omista suosikkielokuvistaan sai hänelle tunnustuksen Yhdysvaltain merijalkaväeltä, mikä teki hänestä heidän ensimmäisen kunniajäsenensä elokuvateollisuudessa.
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvella 1929 kuvatun elokuvan Chicagon pikajuna n:o 2329 aikana Chaney sairastui keuhkokuumeeseen. Vuoden 1929 lopulla häneltä diagnosoitiin keuhkoputken syöpä. Raivokkaasta lääkehoidosta huolimatta hänen tilansa huononi ja kun The Unholy Treen julkaisemisesta oli kulunut seitsemän viikkoa, 47-vuotias Lon Chaney kuoli kurkkuverenvuotoon 26. elokuuta vuonna 1930 Los Angelesissa, Kaliforniassa. Hänen kuolemansa mursi syvästi hänen perheensä, elokuvateollisuuden sekä ihailijat. Yhdysvaltain merijalkaväki lähetti kappalaisen ja kunniavartioston hänen hautajaisiinsa. Hänet haudattiin Glendalen Forest Lawn Memorial Parkin hautausmaalle hänen isänsä hautaholvin viereen. Myös hänen vaimonsa Hazel haudattiin sinne hänen kuoltuaan vuonna 1933. Chaneyn hautaholvi jätettiin tuntemattomista syistä nimettömäksi.
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1957 James Cagney kirjoitti Chaneysta elämäkertakirjan nimeltä Man of a Thousand Faces. Vaikka kirjan juoni oli suurimmaksi osaksi fiktiivinen, elokuva teki kunniaa Chaneyn uralle ja auttoi hänen kuolemanjälkeisen maineensa edistämisessä. Elinaikanaan Chaney oli kerskaillut olevansa liian vaikea pala hänen elämäänsä kuvaaville elämäkertureille ja sanonut että ”Lon Chaneyta ei ole olemassa elokuvien ulkopuolella”. Tämä oli se säe, jolla hän piti esiintymistensä ja maskeerauksensa mystistä mainetta yllä.
Lon Chaney on saanut 8. helmikuuta vuonna 1960 elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle, Hollywoodiin osoitteeseen 7046 Hollywood Boulevard. Vuonna 1994 hän sai kunnianosoituksekseen karikatyristi Al Hirschfeldin hänestä tekemän pilakuvan, joka julkaistiin Yhdysvaltain postimerkissä.
Colorado Springsin teatteri Civil Auditoriumissa on nimetty hänen mukaansa.
Chaney rakensi vaikuttavan kivimökin Eastern Sierra Nevada Mountaisin syrjäiseen erämaahan lähellä Big Pineaa, Kaliforniaa, piilopaikaksi. Mökki (jonka on suunnitellut arkkitehti Paul Williams) on siellä edelleen, ja se on nykyään Inyo National Forest Servicen suojeluksessa.
Chaneyn poika, Lon Chaney, Jr. on myös tullut tunnetuksi kauhuelokuvarooleistaan, varsinkin Ihmissudessa. Chaneyt ovat esiintyneet Yhdysvaltain postimerkissä nimihahmoinaan, Oopperan kummituksena ja Susimiehenä, ja tätä kokoelmaa on täydennetty Bela Lugosilla Draculana, Boris Karloffilla Frankensteinin hirviönä sekä Muumiolla.
Hänet on poikineen mainittu Warren Zevonin laulussa ”Werevolves of London”.
Monet Chaneyn kollegoista pitivät häntä hyvin korkeassa arvossa ja hän antoi usein neuvoja ja apua uransa alkuvaiheessa oleville. Hän oli myös suuresti kunnioitettu niiden elokuvan- ja studiotyöntekijöiden keskuudessa, joiden parissa hän työskenteli.
Hazel lahjoitti Chaneyn kuoleman jälkeen hänen kuuluisan maskeerauslaatikkonsa Los Angeles County Museum of Artiin, missä se asetettiin julkisesti näytteille. Maskeeraustaiteilija ja Chaney-elämäkertoja Michael Blake pitää hänen maskeerauslaatikkoaan elokuvaehostustaiteen Graalin maljana.
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Alkuperäinen nimi | Suomenkielinen nimi | Huomioita |
|---|---|---|---|
| 1912 | The Honor of the Family | ei mainittu | |
| 1913 | The Ways of Fate | ||
| 1913 | Suspense | ||
| 1913 | Shon the Piper | ||
| 1913 | The Blood Red Tape of Charity | ||
| 1913 | The Restless Spirit | ei mainittu | |
| 1913 | Poor Jake's Demise | ||
| 1913 | The Sea Urchin | ||
| 1913 | The Trap | ||
| 1913 | Almost an Actress | ||
| 1913 | An Elephant on His Hands | ||
| 1913 | Back to Life | ||
| 1913 | Red Margaret, Moonshiner | ||
| 1913 | Bloodhounds of the North | ||
| 1914 | The Lie | ||
| 1914 | The Honor of the Mounted | ||
| 1914 | Remember Mary Magdelen | ||
| 1914 | Discord and Harmony | ||
| 1914 | The Menace to Carlotta | ||
| 1914 | The Embezzler | ||
| 1914 | The Lamb, the Woman, the Wolf | ||
| 1914 | The End of the Feud | ||
| 1914 | The Tragedy of Whispering Creek | ||
| 1914 | The Unlawful Trade | ||
| 1914 | Heartstrings | ||
| 1914 | The Forbidden Room | ||
| 1914 | The Old Cobbler | ||
| 1914 | The Hopes of Blind Alley | ||
| 1914 | A Ranch Romance | ||
| 1914 | Her Grave Mistake | ||
| 1914 | By the Sun's Rays | ||
| 1914 | The Oubliette | ||
| 1914 | A Miner's Romance | ||
| 1914 | Her Bounty | ||
| 1914 | The Higher Law | ||
| 1914 | Richelieu | ||
| 1914 | The Pipes of Pan | ||
| 1914 | Virtue Its Own Reward | ||
| 1914 | Her Life Story | ||
| 1914 | Lights and Shadows | ||
| 1914 | The Lion, the Lamb, and the Man | ||
| 1914 | A Night of Thrills | ||
| 1914 | Her Escape | ||
| 1915 | The Sin of Olga Brandt | ||
| 1915 | Star of the Sea | ||
| 1915 | The Small Town Girl | ||
| 1915 | The Measure of a Man | ||
| 1915 | The Threads of Fate | ||
| 1915 | When the Gods Played a Badger Game | ||
| 1915 | Such is Life | ||
| 1915 | Where the Forest Ends | ||
| 1915 | Outside the Gates | ||
| 1915 | All for Peggy | ||
| 1915 | The Desert Breed | ||
| 1915 | Maid of the Mist | ||
| 1915 | The Grind | ||
| 1915 | The Girl of the Night | ||
| 1915 | The Stool Pigeon | ||
| 1915 | For Cash | ||
| 1915 | An Idyll of the Hills | ||
| 1915 | The Stronger Mind | ||
| 1915 | The Oyster Dredger | ||
| 1915 | Steady Company | ||
| 1915 | The Violin Maker | ||
| 1915 | The Trust | ||
| 1915 | Bound on the Wheel | ||
| 1915 | Mountain Justice | ||
| 1915 | Quits | ||
| 1915 | The Chimney's Secret | ||
| 1915 | The Pine's Revenge | ||
| 1915 | The Fascination of the Fleur de Lis | ||
| 1915 | Alas and Alack | ||
| 1915 | A Mother's Atonement | ||
| 1915 | Lon of Lone Mountain | ||
| 1915 | The Millionaire Paupers | ||
| 1915 | Under a Shadow | ||
| 1915 | Father and the Boys | ||
| 1915 | Stronger Than Death | ||
| 1916 | Dolly's Scoop | ||
| 1916 | The Grip of Jealousy | ||
| 1916 | Tangled Hearts | ||
| 1916 | The Gilded Spider | ||
| 1916 | Bobbie of the Ballet | ||
| 1916 | The Grasp of Greed | ||
| 1916 | The Mark of Cain | ||
| 1916 | If My Country Should Call | ||
| 1916 | Felix on the Job | ||
| 1916 | The Place Beyond the Winds | ||
| 1916 | Accusing Evidence | ||
| 1916 | The Price of Silence | ||
| 1917 | The Piper's Price | ||
| 1917 | Hell Morgan's Girl | ||
| 1917 | The Mask of Love | ||
| 1917 | The Girl in the Checkered Coat | ||
| 1917 | The Flashlight | ||
| 1917 | A Doll's House | ||
| 1917 | Fires of Rebellion | ||
| 1917 | The Rescue | ||
| 1917 | Pay Me | ||
| 1917 | Triumph | ||
| 1917 | The Empty Gun | ||
| 1917 | Anything Once | ||
| 1917 | The Scarlet Car | ||
| 1918 | The Grand Passion | ||
| 1918 | Broadway Love | ||
| 1918 | The Kaiser, the Beast of Berlin | ||
| 1918 | Fast Company | ||
| 1918 | A Broadway Scandal | ||
| 1918 | Riddle Gawne | ||
| 1918 | That Devil Bateese | ||
| 1918 | The Talk of the Town | ||
| 1918 | Danger—Go Slow | ||
| 1919 | The Wicked Darling | ||
| 1919 | The False Faces | ||
| 1919 | A Man's Country | Pahanhengen lapset | |
| 1919 | Paid in Advance | ||
| 1919 | The Miracle Man | ||
| 1919 | When Bearcat Went Dry | ||
| 1919 | Victory | ||
| 1920 | Daredevil Jack | ||
| 1920 | Treasure Island | Aarresaari | |
| 1920 | The Gift Supreme | ||
| 1920 | Nomads of the North | Pohjolan samoilijat | |
| 1920 | The Penalty | Yhteiskunnan vihollinen | |
| 1921 | Outside the Law | ||
| 1921 | For Those We Love | ||
| 1921 | Bits of Life | ||
| 1921 | The Ace of Hearts | ||
| 1922 | The Trap | Loukku | |
| 1922 | Voices of the City | ||
| 1922 | Flesh and Blood | ||
| 1922 | The Light in the Dark | ||
| 1922 | Oliver Twist | Oliver Twist | |
| 1922 | Shadows | ||
| 1922 | Quincy Adams Sawyer | Paholaisen putouksen pyörteissä | |
| 1922 | A Blind Bargain | ||
| 1923 | All the Brothers Were Valiant | He olivat kaikki urhoollisia miehiä | |
| 1923 | While Paris Sleeps | ||
| 1923 | The Shock | ||
| 1923 | The Hunchback of Notre Dame | Notre Damen kellosoittaja | |
| 1924 | The Next Corner | Jaloa rakkautta | |
| 1924 | He Who Gets Slapped | Hän joka saa korvapuustin | |
| 1925 | The Monster | Kummitustalon salaisuus | |
| 1925 | The Unholy Three | Kolme paholaista | |
| 1925 | The Phantom of the Opera | Suuren oopperan kummitus | |
| 1925 | The Tower of Lies | Portugallian keisari | |
| 1926 | The Blackbird | Musta lintu | |
| 1926 | The Road to Mandalay | Singaporen opiumipesä | |
| 1926 | Tell It to the Marines | Idässä palaa | |
| 1927 | Mr. Wu | Mr. Wu | |
| 1927 | The Unknown | Kädetön Alfonso | |
| 1927 | Mockery | Luokkasota | |
| 1927 | London After Midnight | Laukaus yössä | |
| 1928 | The Big City | ||
| 1928 | Laugh, Clown, Laugh | Naura pajazzo | |
| 1928 | While the City Sleeps | Rikoksen pyörteissä | |
| 1928 | West of Zanzibar | ||
| 1929 | Where East is East | Kaukaisessa idässä | |
| 1929 | Thunder | Chicagon pikajuna n:o 2329 | |
| 1930 | The Unholy Three |
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lon Chaney, Sr. Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Lon Chaneyn esittely
- Chaneyn suvun virallinen kotisivu (englanniksi)
- Mykkäelokuvasivusto
| ||||||||||||||||||
