Lojaliteettiperiaate

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lojaliteettiperiaate on suomalainen oikeusperiaate, jonka mukaan sopimussuhteissa osapuolilla on velvollisuus ottaa toiminnassaan huomioon myös toisen sopimusosapuolen etu.[1]

Lojaliteettiperiaatetta sovelletaan erityisesti, mikäli sopimusosapuolet ovat erityisen epätasa-arvoisissa asemissa, esimerkiksi yritys ja yksityinen kuluttaja. Periaate kattaa paitsi heikomman osapuolen vahingoittamisen välttämisen, myös tietynasteisen tämän osapuolen oikeuksista ja eduista huolehtimisen. Esimerkiksi lainan vakuuden pakkohuutokaupassa itselleen ostavan pankin, joka heti tämän jälkeen myy vakuuden huomattavalla myyntivoitolla eteenpäin ja jonka voidaan katsoa tienneen jo vakuuden ostaessaan, että vakuuden arvo on huomattavasti pankin maksamaa hintaa suurempi, voidaan katsoa rikkovan lojaliteettiperiaatetta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eurofound: EMIRE Finland[vanhentunut linkki]
  2. Finlex: Turun hovioikeuden ratkaisu 15.12.2006 2678

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]