Lohjan sähkörautatie
Lohjan sähkörautatie oli Lohjalla sijainnut sähköistetty raideleveydeltään 750 millimetrin kapearaiteinen rautatie, joka yhdisti vuosina 1906–1907 Lohjanjärven rantaan Pitkäniemeen rakennetun selluloosatehtaan ja Valtionrautateiden Lohjan rautatieaseman. Rautatien rakennutti selluloosatehtaan omistaja, kamariherra Hjalmar Linder.
Radan pituus oli 4,4 kilometriä. Se oli lähinnä tarkoitettu selluloosatehtaan kuljetuksia varten, mutta vuodesta 1912 alkaen se oli avattu myös yleiselle liikenteelle ja radalla kuljetettiin matkustajia, postia ja muuta rahtia.
Vuonna 1930 kaikki liikenne siirtyi 1928 valmistuneelle leveäraiteiselle Lohjan satamaradalle ja sähkörautatie purettiin samana vuonna. Matkustajaliikenne kapearaiteisella radalla oli loppunut jo 1928.
Radalla liikennöi yksi sähköveturi ja myöhemmin kaksikin höyryveturia, joista ensimmäinen vain vuoden 1916, jonka jälkeen se liian raskaana radalle myytiin Harvialan metsäradalle. Tämä veturi on säilynyt ja on Jokioisten Museorautatien hallussa.lähde?
Sähköveturi työskenteli vielä neljännesvuosisadan ajan tehtaan sisäisessä ajossa, lähinnä rannan paperipuukentällä, kunnes se romutettiin ja kiskotus purettiin.lähde?
Vuonna 1987 Lohjalla paljastettiin sähköradan muistomerkki, kun sen avaamisesta oli kulunut 80 vuotta.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lohjan sähkörautatie ja sen historia (Arkistoitu – Internet Archive)