Aunuksenkarjalan kieli
Sivulta puuttuu | Aunuksenkarjala | |
|---|---|
| Muu nimi | aunus, livvi |
| Tiedot | |
| Alue |  Karjala Suomi |
| Puhujia | 14 000 |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | uralilaiset kielet |
| Kieliryhmä | suomalais-ugrilaiset kielet itämerensuomalaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-2 | fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet) |
| ISO 639-3 | olo |
Aunuksenkarjala, aunus tai livvi on itämerensuomalainen kieli tai murre, joka kuuluu uralilaiseen kielikuntaan. Puhujien itsensä kielestään käyttämä nimitys on livvi tai liugi ja puhua livviä on esimerkiksi paista livvikse.
Kielitieteellinen asema [muokkaa]
Aunuksenkarjalaa eli livviä voidaan pitää sekä karjalan murteena että omana kielenään. Kielihistoriallisesti sen pohjalla on vepsää muistuttava kielimuoto, joka on uudella ajalla karjalaistunut. Varsinaiskarjalankielen eteläisemmät murrealueet, mm. entisen Suojärven pitäjän pohjoisosassa puhuttu eteläkarjalan murre on niin lähellä aunukselaismurteita, että kyseisen pitäjän sisällä asuneiden ihmisten keskinäinen kanssakäyminen ei juuri tuottanut vaikeuksia. Suojärven eteläpuolella sijaitsevassa Salmin pitäjässä sen sijaan puhuttin ennen sotia pelkästään livviä eli aunuksenkarjalaa.
Laatokan rannikkoasutus Aunuksessa on varsin vanhaa ja vielä rautakauden lopussa se kuului selvästi itäisempään kulttuuripiiriin kuin sen länsipuolella sijainnut muinaiskarjalainen asutus. Tämä itäinen kulttuuri on yhdistetty vepsäläisiin. Aunuksen jonkinasteinen kielellinen karjalaistuminen on tapahtunut 1600-luvulla, jolloin Ruotsin valtaamasta Käkisalmen läänistä pakeni sinne suuri määrä karjalankielistä väkeä.
Puhujien määrä [muokkaa]
Kielen puhujien valtaosa elää Venäjällä, jossa sen puhujia on arviolta 14 100. Kieltä puhutaan pääasiassa Karjalan tasavallassa. Suomessa aunuksenkarjalan puhujia on arviolta 5 000.[1] Suomen puolella aunuksenkarjalaa puhuttiin Laatokan Karjalan Salmissa ja Suojärven itäosissa. Alueen asukkaat evakoitiin Suomeen muun väestön ohella Suomen menettäessä Karjalan Neuvostoliitolle. Suomessa kieltä puhuvat ovat suurimmaksi osaksi vanhuksia.[2]
Esimerkkejä [muokkaa]
Pienoisevankeliumi aunuksenkarjalaksi: Jumal suvaičči muailmua muga äijäl, ga andoi aino Poijan, ku ni üksi häneh uskojis ei kaduos, a suas ilmanigäzen eloksen.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Livvi-Karelian Ethnologue. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Livvi Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 1.8.2010.
Itämerensuomalaiset kielet: inkeroinen | karjala (aunuksenkarjala, lyydi, varsinaiskarjala) | liivi | suomi (kveeni, meänkieli) | vatja | vepsä | viro (võro)
Saamelaiskielet --- Länsisaamelaiset kielet: eteläsaame | luulajansaame | piitimensaame | pohjoissaame | uumajansaame --- Itäsaamelaiset kielet: akkalansaame | inarinsaame | keminsaame | kiltinänsaame | koltansaame | turjansaame
Mordvalaiset kielet: ersä | mokša
Mari (niittymari, vuorimari)
Permiläiset kielet: komi (komipermjakki) | udmurtti
Hanti
Mansi
Unkari
Samojedikielet --- Pohjoissamojedilaiset kielet: enetsi | juratsi | nenetsi | nganasani --- Eteläsamojedilaiset kielet: kamassi | matori | selkuppi
Luokittelemattomia kieliä: merja | meštšera | muroma
Kiisteltyjä ryhmittelyjä
Suomalais-ugrilaiset kielet | Suomalais-permiläiset kielet | Suomalais-volgalaiset kielet | Volgalaiset kielet | Suomalais-saamelaiset kielet | Ugrilaiset kielet | Obinugrilaiset kielet
