Aunuksenkarjalan kieli

Wikipedia
Ohjattu sivulta Livvi
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aunuksenkarjala
Muu nimi aunus, livvi
Tiedot
Alue Flag of Karelia.svg Karjala
Suomen lippu Suomi
Puhujia 14 000
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalainen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä suomalais-ugrilaiset kielet
itämerensuomalaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-2 fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet)
ISO 639-3 olo

Aunuksenkarjala, aunus tai livvi on itämerensuomalainen kieli tai murre, joka kuuluu uralilaiseen kielikuntaan. Puhujien itsensä kielestään käyttämä nimitys on livvi tai liugi ja puhua livviä on esimerkiksi paista livvikse.

Kielitieteellinen asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aunuksenkarjalaa eli livviä voidaan pitää sekä karjalan murteena että omana kielenään. Kielihistoriallisesti sen pohjalla on vepsää muistuttava kielimuoto, joka on uudella ajalla karjalaistunut. Varsinaiskarjalankielen eteläisemmät murrealueet, mm. entisen Suojärven pitäjän pohjoisosassa puhuttu eteläkarjalan murre on niin lähellä aunukselaismurteita, että kyseisen pitäjän sisällä asuneiden ihmisten keskinäinen kanssakäyminen ei juuri tuottanut vaikeuksia. Suojärven eteläpuolella sijaitsevassa Salmin pitäjässä sen sijaan puhuttin ennen sotia pelkästään livviä eli aunuksenkarjalaa.

Laatokan rannikkoasutus Aunuksessa on varsin vanhaa ja vielä rautakauden lopussa se kuului selvästi itäisempään kulttuuripiiriin kuin sen länsipuolella sijainnut muinaiskarjalainen asutus. Tämä itäinen kulttuuri on yhdistetty vepsäläisiin. Aunuksen jonkinasteinen kielellinen karjalaistuminen on tapahtunut 1600-luvulla, jolloin Ruotsin valtaamasta Käkisalmen läänistä pakeni sinne suuri määrä karjalankielistä väkeä.

Viimeisten vuosikymmenien aikana aunus eli livvi on saavuttanut karjalan kielen murteiden joukossa tietynlaisen "virallisen" aseman kirjakielenä. Silloin, kun puhutaan karjalan kielen opetuksesta, lehtijulkaisuista tai kirjallisuudesta, kyse on useinmiten juuri livvin murteesta. Myös vienan karjalan murteella harjoitetaan julkaisutoimintaa, mutta se on vähäisempää ja niissä yhteyksissä tuodaan julki, että kyse on nimenomaan vienan murteesta. Näiden kahden murrealueen välimaastossa oleva eteläkarjalan murre sen sijaan on selvästi menettänyt jalansijaansa entisenä karjalan kielen päämurteena toisen maailmansodan jälkeen. 1930-luvun lopulla siitä pyrittiin Neuvostoliitossa tekemään karjalan kielen virallinen kirjakieli, jolloin kyrillisin aakkosin kirjoitettua julkaisutoimintaa harjoitettiin laajasti. Siitä kuitenkin luovuttiin kokonaan 1940-luvulla. Livvin nouseminen kirjalliseksi ja opetukselliseksi päämurteeksi johtunee siitä, että kielen puhujia asuu edelleen keskitetysti tarpeeksi paljon alkuperäisillä asuisijoillaan Aunuksen alueella. Useat Aunuksen lähikylät ovat väestöenemmistöltään karjalankielisiä.

Puhujien määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielen puhujien valtaosa elää Venäjällä, jossa sitä puhuu äidinkielenään arviolta 14 100. Kieltä puhutaan pääasiassa Karjalan tasavallassa. Suomessa aunuksenkarjalan puhujia on arviolta 5 000.[1] Suomen puolella aunuksenkarjalaa puhuttiin Laatokan Karjalan Salmissa ja Suojärven itäosissa. Alueen asukkaat evakoitiin Suomeen muun väestön ohella Suomen menettäessä Karjalan Neuvostoliitolle. Suomessa kieltä puhuvat ovat suurimmaksi osaksi vanhuksia.[2]

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienoisevankeliumi aunuksenkarjalaksi: Jumal suvaičči muailmua muga äijäl, ga andoi aino Poijan, ku ni üksi häneh uskojis ei kaduos, a suas ilmanigäzen eloksen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Livvi-Karelian Ethnologue. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
  2. Livvi Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 1.8.2010.


Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.