Liuskakurjenpolvi
| Liuskakurjenpolvi | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Geranium dissectum L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
Liuskakurjenpolvi (Geranium dissectum) on vaatimattoman kokoinen, lähinnä Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa tavattava kurjenpolvi. Suomessa laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.[1]
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Yksi- tai joskus harvoin kaksivuotinen liuskakurjenpolvi kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Varren ja lehtiruotien hapsikarvat ovat alaviistoja. Varsilehdet ovat viisiliuskaisia ja syvään kapealiuskaisia. Aluslehtien liuskat ovat leveämpiä. Lyhytperäiset kukat ovat ylimpien varsilehtien tasalla. Kukat ovat punertavan sinipunaisia, 5–8 mm leveitä. Terälehdet ovat matalalanttoisia ja otakärkisten verholehtien pituisia. Liuskakurjenpolvi kukkii kesä-elokuussa. Hedelmykset ovat noin yhden sentin pituisia ja sirottavasti hapsi- ja nystykarvaisia. Siemenkuori on verkkomaisesti syväkuoppainen.[2]
Liuskakurjenpolvi muistuttaa hieman kivikkokurjenpolvea (G. colombinum).[3]
Levinneisyys [muokkaa]
Liuskakurjenpolvea tavataan Euroopassa Atlantin rannikolta Länsi-Ukrainaan ja Länsi-Venäjälle saakka. Pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu Fennoskandian keskiosiin ja Baltiaan. Lajia kasvaa yleisenä myös Pohjois-Afrikassa Marokosta Tunisiaan sekä Kaukasuksen alueella. Satunnaisena sitä tavataan myös muualla Pohjois-Afrikassa, Turkissa ja monin paikoin Lähi-idässä. Ihmisen mukana laji on levinnyt Pohjois-Amerikan itä- ja länsiosiin.[4] Pohjoismaissa liuskakurjenpolvi on varhainen kulttuuritulokas. Suomessa sen vanhat esiintymät keskittyvät Ahvenanmaalle ja Varsinais-Suomen saaristoon. Muualta Suomesta lajia on tavattu satunnaisena tulokkaana useista satamakaupungeista ja sisämaan suurista kaupungeista.[3][5]
Elinympäristö [muokkaa]
Suomessa liuskakurjenpolvi kasvaa kallioilla ja tienvarsilla sekä satunnaisena nurmikoilla ja satamakentillä. Ruotsissa laji on myös tavallinen peltojen rikkakasvi. Liuskakurjenpolvi on kalkinsuosija.[2][3] Laji on Suomessa viime vuosikymmeninä harvinaistunut. Taantumisen suurimpana syynä on perinteisen laidunnuksen vähenemisestä johtuva kasvupaikkojen umpeenkasvu.[3]
Lähteet [muokkaa]
- Laine, Unto: Liuskakurjenpolvi. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 164.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 196.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 308.
- ↑ a b c d Laine 1997, s. 164.
- ↑ Den virtuella floran: Fliknäva (ruots.) Viitattu 14.1.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Liuskakurjenpolven levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 14.1.2011.
Sivulta puuttuu