Liturginen liike
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Liturgiseksi liikkeeksi kutsutaan roomalaiskatolisessa kirkossa syntynyttä ja protestanttisiin kirkkoihin levinnyttä sekä ortodoksiseen kirkkoon vaikuttanutta uudistusliikettä, joka syntyi ja vaikutti 1900-luvulla. Liturgisen liikkeen päämääränä oli palauttaa seurakunnan aktiivinen osallistuminen liturgiaan ja ehtoollisen sakramentin vastaanottamiseen. Liikkeen näkemykset ovat lähentäneet katolista messua ja protestanttisia jumalanpalveluksia toisiinsa ja se on myöhemmin sulautunut osaksi ekumeenista liikettä.
Lähtökohdat antiikin ajassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liturgisen liikkeen mielenkiinnon kohteena ovat keskiaikaisen messun sijasta olleet antiikin ajan ehtoollisliturgiat ja niiden vietto. Tähän ovat liittyneet mm. roomalaista messukaanonia varhaisemmat eukaristiset rukoukset, messun kansankielisyys ja vietto versus populum, ts. alttarin takaa. Roomalaiskatolisessa kirkossa liikkeen keskuksia alkuaan olivat erityisesti eräät benediktiiniluostarit.
Liikkeen vaikutus eri kirkkokunnissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luterilaisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luterilaisissa kirkoissa liturginen liike on vaikuttanut ensin paljolti korkeakirkollisen liikkeen yhteydessä, mutta usein myös selkeän itsenäisesti sen ulkopuolella. Edellisestä esimerkkeinä Suomessa ovat olleet Sanct Henrikskretsen ja Turun Liturgiset veljet. Korkeakirkollisesta liikkeestä erillään liturginen liike on välillisesti ollut osittain vaikuttamassa esimerkiksi Tuomasmessuun. Liikkeen vaikutus näkyy yleisesti ehtoollisen vieton ja hetkipalvelusten yleistymisessä, liturgisten vaatteiden uudelleen käyttöön ottamisessa ja rinnakkaisissa jumalanpalvelusuudistuksissa eri maissa.
Ortodoksisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ortodoksisessa kirkossa näkyvimpiä liturgisen liikkeen kannattajia on Pyhän Vladimirin Seminaarin pappi ja opettaja Alexander Schmemann. Muita liturgisen liikkeen tuojia ortodoksisessa kirkossa ovat 1900-luvun ortodoksiteologit Georges Floronsky, John S. Romanides, Vladimir Lossky ja John Meyendorff. Suomen ortodoksisessa kirkossa liturgisia uudistuksia toteutti arkkipiispa Paavali.
Roomalaiskatolisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roomalaiskatolisessa kirkossa liturgisen liikkeen käsityksiä on alettu arvioida osittain uudelleen, mikä näkyy esimerkiksi tridentiinisen messun vieton helpottumisena.