Linnakesaaret
| Linnakesaaret Rannikkolinnakkeiden elämää sodassa ja rauhassa |
|
|---|---|
 |
|
| Kirjailija |
Ove Enqvist Heikki Tiilikainen |
| Kuvittaja | Arkistokuvia |
| Kansitaiteilija | Hannu Hurskainen |
| Kieli | suomi |
| Genre | sotakirja |
| Kustantaja | Tammi |
| Julkaistu | 2014 |
| Ulkoasu | sid. |
| Sivumäärä | 301 s. |
| ISBN | 978-951-31-8005-8 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Linnakesaaret – Rannikkolinnakkeiden elämää sodassa ja rauhassa on Ove Enqvistin ja Heikki Tiilikaisen teos, joka käsittelee Suomen rannikon linnakesaaria. Teos on ilmestynyt 2014, ja sen on kustantanut Tammi. Teoksen alkusanat on kirjoittanut kenraali Jaakko Valtanen, joka on kirjoittajien mukaan toiminut teoksen oltermannina[1].
Kirjoittajista Enqvist on komentaja evp., oppiarvoltaan sotatieteiden tohtori, Tiilikainen on everstiluutnantti evp. Molemmilla on takanaan pitkä ura rannikkopuolustuksessa, ja kumpikin on kirjoittanut useita tietoteoksia.[1].
Teoksen pääpaino on rannikkotykistön kolmessa ensimmäisessä vuosikymmenessä.[1] Teos alkaa katsauksella kehitykseen ennen Suomen itsenäisyyttä, sen jälkeen on vuorossa rannikkotykistön synty Suomeen. Sitten siirrytään 1920-1930-lukujen kautta sotavuosiin sekä lopuksi lyhyesti sodan jälkeisiin vaiheisiin.
Mukana on muutamia sivun mittaisia elämäkertoja, joita ei ole sisällysluettelossa erikseen mainittu.
Teoksen lopussa on lähdeluettelo sekä hakemisto, joka sisältää henkilöitä, paikkoja ja organisaatioita.
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helena Pilke kiittää laajassa arviossaan kirjoittajien asiantuntemusta, ja hän toteaa samalla että kirjasta henkii myös kirjoittajien "rakkaus vanhaan aselajiinsa sekä niihin saariin, joilla rannikkotykistön eri yksiköt ovat toimineet". Hän huomauttaa sisällysluettelon suppeudesta: alaotsikkoja ei ole mainittu. Hän olisi myös kaivannut alaviitteitä. Hän kuitenkin olettaa, ettei teosta ole tarkoitettu tutkimuskäyttöön vaan muillekin kuin aselajin väelle.[2]
Timo J. Anttila kirjoittaa arviossaan, että teos on "kunnianosoitus linnakesaarten vaikeissa oloissa palvelleille sisukkaille miehille ja naisille". Hän huomauttaa, että keskittyminen rannikkotykistön alkuvaiheisiin ja sotavuosiin on perusteltua, sillä aselajin merkitys itsenäisyyden rakentamisessa oli merkittävä. Viime vaiheiden kuvauksen ylimalkaisuus harmittaa Anttilaa, ja häntä olisi kiinnostanut lukea enemmänkin rannikkotykistön liittämisestä merivoimiin, mutta hän toteaa toisaalta, että historiikki olisi saattanut muuttua poliittiseksi historiaksi.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Enqvist ja Tiilikainen, s. 7
- ↑ Helena Pilke: Rakkaudesta rantapyssyyn Agricolan kirja-arvostelut. Viitattu 17.1.2015.
- ↑ Maanpuolustuslehti, Syyskuu 2014, nro 109, s. 57. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.1.2015. (Arkistoitu – Internet Archive)