Lina Radke

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Lina Radke (oikealla) Amsterdamissa 1928. Vasemmalla kilpailun hopeamitalisti Kinue Hitomi.
Lina Radke (oikealla) Amsterdamissa 1928. Vasemmalla kilpailun hopeamitalisti Kinue Hitomi.
Maa: Saksa vuosina 1919–1933 käytössä ollut lippu (Weimarin tasavalta). Weimarin tasavalta
Naisten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Amsterdam 1928 800 metriä

Karoline ("Lina") Radke-Batschauer (s. 18. lokakuuta 1903 Baden-Baden14. helmikuuta 1983 Karlsruhe) oli saksalainen keskimatkojen juoksija, olympiavoittaja Amsterdamissa 1928.

Lina Radke, tyttönimeltään Batschauer, aloitti urheilun aikakautena, jolloin naisten kilpailuihin suhtauduttiin epäillen ja erityisesti kestävyysjuoksua pidettiin liian rasittavana naisille. Tätä mieltä olivat lukuisat urheiluvaikuttajat, myös olympialiikkeen isä Pierre de Coubertin.[1]

Yhdessä valmentaja-aviomiehensä Georg Radken kanssa Lina Radke oli yksi naisurheilun uranuurtajia 1920-luvulla. Naisten kilpailuja pidettiin harvoin, mutta Radke voitti silti useita alueellisia ja kansallisia mestaruuksia. Aluksi hän erikoistui 1 000 metrille, mutta vaihtoi 800 metrille, kun tämä matka hyväksyttiin olympiaohjelmaan vuoden 1928 kisoihin. Tällä matkalla Radke rikkoi maailmanennätyksen kolmesti.[2]

Olympialaisissa Radke teki uransa parhaan ajan 2.16,8. Toiseksi tuli Japanin Kinue Hitomi, joka oli epävirallisen maailmanennätyksen omistaja sekä 400 metrillä että pituushypyssä, mutta joutui osallistumaan 800 metrille, koska nämä lajit eivät olleet olympiaohjelmassa.[1] Maailmanennätys kesti vuoteen 1944 asti.

KOK oli kuitenkin tyytymätön siihen, että osa kilpailijoista oli totaalisen uupuneita kilpailun jälkeen. Niinpä laji poistettiin olympiaohjelmasta aina vuoteen 1960 asti.[1] Radke jatkoi juoksu-uraansa siitä huolimatta ja lopetti vuonna 1934.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  2. IAAF Statistics Handbook Helsinki 2005. IAAF, 2005.