Lika
Sivulta puuttuu Likaa on sanottu aineeksi, joka on häiritsevää, haitallista ja väärässä paikassa: hiekkaa sisätiloissa ja ruoanmurusia lattioilla. Lika alentaa pinnan käyttöarvoa, ulkonäköä, laatua, turvallisuutta ja hygieenisyyttä. Lika on epäpuhtautta.
Sisällysluettelo |
Miten lika syntyy? [muokkaa]
Likaa syntyy arkielämän seurauksena. Meistä jokaisesta irtoaa vaatepölyä, hilsettä, hiuksia, karvoja ja ihon rasvoja. Tuuletuksen ja ilmastoinnin mukana tulee pakokaasuja, teollisuuden päästöjä, kasvien ja hyönteisten osia.
Lian ryhmittelytapoja [muokkaa]
Lika voidaan ryhmitellä esimerkiksi seuraaviin ryhmiin: koostumus, olomuoto, sähköisyys, kiinnittymistapa, liukoisuus, haitallisuus pinnoille, ihmisille tai tilan toiminnalle.
Liukoisuus [muokkaa]
Liukoisuus tarkoittaa veteen liukenevaa likaa ja liukenematonta likaa. Liukenematonta likaa on hiukkaslika, erilaiset rasvat, vaikeat tahrat, pieneliöt (homeet, bakteerit ym.).
Koostumus ja olomuoto [muokkaa]
- Roska: sen pystyy käsin poistamaan.
- Irtolika: ei ole kiinnittynyt eikä tarttunut pintaan.
- Kuiva irtolika: raemaista, jauhemaista irtolikaa
- Märkä irtolika: kostunut tai kastunut irtolika
- Kiinnittynyt lika: kuivunutta tai nihkeää likaa joka on kiinnittynyt tai tunkeutunut pintaan.
- Pinttynyt lika: tiukasti kiinnittynyt lika isolla alueella.
Sähköistyvä lika [muokkaa]
Sähköistyvä lika voi kiinnittyä pintaan, jos pinnalla on vastakkainen sähköinen varaus.
Haitallisuus [muokkaa]
Tilan käyttötarkoitus määrää, millaista likaa pinnoilla saa olla ja kuinka paljon. Joissakin tiloissa näkymättömänkin lian poistaminen on välttämätöntä, esimerkiksi sairaaloissa, elektroniikka- ja elintarviketeollisuudessa. Liasta ei saa olla haittaa laitoksen toiminnalle.
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Douglas, Mary 2000: Puhtaus ja vaara. Ritualistisen rajanvedon analyysi. Suomentaneet Virpi Blom ja Kaarina Hazard. Vastapaino, Tampere. [Purity and danger, 1966.] ISBN 951-768-047-3
- Lagerspetz, Olli: Lika: Kirja maailmasta, kodistamme. (Smuts: En bok om världen, vårt hem, 2006.) Suomentanut Markus Lång. Erottaja. Helsinki: Multikustannus, 2008. ISBN 978-952-468-172-8.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Osmo Tammisalo: Inho on intuitiivista mikrobiologiaa. Vapaa ajattelija 1/2003.
