Liivinmaan–Moskovan sota
| Liivinmaan–Moskovan sota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
Liivinmaan–Moskovan sota käytiin vuosina 1501–1503 Liivinmaan ja Moskovan välillä. Sota alkoi Moskovan aggressiona mutta sen voi nähdä päättyneen Liivinmaan torjuntavoittoon. Sodan suurin ja merkittävin taistelu oli Liivinmaan puolustusvoitto Smolinajärvellä.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moskovan ruhtinaskunnan hallitsija Iivana Suuri oli onnistunut valloittamaan Novgorodin tasavallan ja yhdistämään näin suuren osan Venäjää valtansa alle 1470-luvulla.[1] Iivana oli näin luonut itselleen rajan Ruotsin valtakunnan kanssa ja maat sotivat keskenään 1490-luvulla. Venäläiset yrittivät vallata Viipuria vuonna 1495 siinä onnistumatta ja seuraavana vuonna Ruotsi teki oman vastahyökkäyksensä kohti Narvaa. Ruotsi sai aktiivista tukea Liivinmaalta ja Liivinmaan ja Venäjän vastaisella rajalla oli seuraavien vuosien ajan jatkuvia kahakoita. Liivinmaan ritarikunnan mestari Wolter von Plettenbergin politiikan tavoitteena oli luoda Venäjän vastainen liittouma Ruotsin, Tanskan ja Liettuan suuriruhtinaskunnan välille. Hän yritti myös saada paavi Aleksanteri VI:tä julistamaan ristiretken ortodokseja vastaan, mutta ajatusta ristirekistä pidettiin tuolloin vanhentuneena. Venäjältä toivottiin sitä paitsi tukea Konstantinopolin vapauttamiseen Ottomaaneilta tulevaisuudessa. Tanska ja Ruotsikin alkoivat sotia keskenään ja Liettua alkoi kamppailla vallasta Puolassa. Liivinmaa jäi näin yksin ja maassa oli myös sisäisiä ongelmia ritarikunnan, Riian kauppiaiden ja hiippakuntien välillä.[2]
Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liivinmaan–Moskovan sota alkoi liivinmaalaisten hyökkäyksellä Venäjälle vuoden 1501 elokuussa. Joukot saavuttivat voiton venäläisistä Seritsajoella, mutta niiden oli käännyttävä takaisin saman vuoden syyskuussa.[3] Venäläiset hyökkäsivät yllättäen Liivinmaalle marraskuussa 1501 kuutena kolonnana Keski-Liivinmaalle hävittäen sitä ja voittaen helposti maan pienen ritariarmeijan. Vasta hyökkäyksen tapahduttua von Plettenberg alkoi saada tukea Riian kauppiailta. Tämän tuen avulla Liivinmaalle tuotiin 3 000 kokenutta palkkasoturia Lyypekistä. Seuraavana syksynä myös tykistöllä varustettu uusi armeija lähti Cēsisistä eli silloisesta Wendenistä kohti Narvan rintamaa. Plettenbergin johtama armeija kohtasi venäläiset Smolinajärvellä Pihkovan eteläpuolella 14. syyskuuta 1502. Taistelussa molemmat osapuolet kärsivät pahoja tappioita eikä täysin selvää voittajaa ilmennyt. Taistelua voidaan kuitenkin pitää Liivinmaan torjuntavoittona. Varhaisin seuraavana vuonna Liivinmaa ja Venäjä solmivat rauhan Pihkovassa, jossa otettiin uudelleen käyttöön 1300-luvulta lähtien voimassa ollut raja lähes sellaisenaan.[4]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liivinmaan–Moskovan sodan jälkeen venäläiset keskittivät sotatoimensa Liettuaa vastaan, joista he saavuttivat 1510-luvulla huomattavia voittoja. Liivinmaan ja Venäjän rajalla oli edelleen satunnaisia kahakoita, mutta suurempaa sotaa ei syttynyt ennen Liivinmaan sotaa.[4] Liivinmaa oli sodan jälkeen rauhassa lähes puoli vuosisataa ja alue koki suuren taloudellisen nousun[5]. Liivinmaa alkoi kuitenkin heikentyä ilman sotaakin uskonpuhdistuksen myötä, vaikkakin se hajosi lopullisesti vasta Liivinmaan sodassa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alan Palmer: Northern Shores – A History of Baltic Sea and its Peoples. John Murray, 2005. ISBN 0-7195-6299-6. (englanniksi)
- Vilho Niitemaa: Baltian historia. täydentänyt Kalervo Hovi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1991. ISBN 951-30-9112-0.