Liisa Vuorinen

Alma Elisabet Sipiläinen, kirjailijanimi Liisa Vuorinen (o.s. Vuorinen; 28. toukokuuta 1920 Luopioinen – 13. huhtikuuta 2004 Lammi) oli suomalainen näkövammainen kirjailija.

Vuorisella oli opintoja Turun yliopistossa. Hän oli toimittajana Lasten Lehdessä 1950–1973. Pistekirjojen jäljentäjänä hän toimi vuodesta 1975. Vuorinen osallistui aktiivisesti Lammin seurakunnan ja Pipliaseuran toimintaan. Erityisen kiinnostunut hän oli Raamatun käännöstyöstä Afrikassa.

Vuorisen äiti oli siivooja Vilhelmiina Vuorinen. Puoliso oli Olavi Sipiläinen 1950–1977.

Teoksia

• Kultaisia hetkiä'. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Helsinki 1947
• Pääsen taivaaseen. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Helsinki 1953
• Tulenkantajia : ohjelmia nuorisoiltoihin. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Helsinki 1955
• Tähdenlennon äiti. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Helsinki 1958
• Pirjo Tähtityttö. Suomen evankeliumiyhdistys, Helsinki 1960
• Lapsuuden kuvat. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Helsinki 1965
• Tyttö ja tytön tie. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Helsinki 1971
• Puhun Taivaan Isälle ; kirj. Liisa Vuorinen, Kaarina Ahonen. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Helsinki 1974
• Pimeys ja paluu. Uuusi tie, Helsinki 1985

Palkinnot

• Novellipalkinto Braille Instituten kilpailussa New Yorkissa 1958

Lähteet

• Liisa Vuorinen SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki) (Arkistolinkki)
• Liisa Vuorinen Kirjasampo.fi
• Eero Vartio :Näkövammaisuus maailman ja Suomen kirjallisuudessa