Liettuan suuriruhtinaskunta
Tätä sivua ei ole 
Liettuan suuriruhtinaskunta oli itäeurooppalainen valtio, joka eri muodoissaan oli olemassa 1200-luvun puolivälistä vuoteen 1795. Sen perustajia olivat pakanauskoiset liettualaiset, ja se levisi vähitellen käsittämään suuria osia entisestä Kiovan Venäjästä ja muista slaavilaisalueista, niin että se kattoi nykyisen Liettuan, Valko-Venäjän ja Ukrainan sekä osia Puolasta, Latviasta, Venäjästä ja Moldovasta. Laajimmillaan 1400-luvun lopulla se oli Euroopan suurin valtio, joka ulottui Itämereltä Mustallemerelle. Se oli monikansallinen ja moniuskoinen maa, jota luonnehti kielten, uskontojen ja kulttuuritaustojen kirjo.
Liettualaismaiden yhdistyminen alkoi 1100-luvun lopulla, ne taistelivat kristittyjä, Baltiassa valtaansa laajentavia Saksalaista ritarikuntaa ja liiviläistä Kalparitaristoa vastaan. Mindaugas kruunattiin Liettuan ensimmäiseksi ja ainoaksi jääneeksi kuninkaaksi vuonna 1253. Monikansallinen ja moniuskontoinen valtio Liettuasta kehittyi Gediminasin valtakauden (1316–1341) lopulla, ja se laajeni hänen poikansa Algirdasin kaudella. Algirdasia seurannut Jogaila (Vladislav II Jagello) solmi vuonna 1386 Krevan sopimuksen, naimakaupan Puolan lapsikuningatar Jadwigan kanssa, mihin liittyi kaksi perustavaa muutosta maan historiassa: kansan kääntyminen katolisuuteen sekä hallitsijaunionin luominen Liettuan suuriruhtinaskunnan ja Puolan kuningaskunnan välille.
Liettuan kansallissankarin Vytautas Suuren valtakauteen (1401–1430) liittyivät valtion suurimmat laajenemisvaiheet ja ratkaiseva voitto Saksalaisisesta ritarikunnasta Tannenbergin taistelussa 1410, sekä toisaalta Liettuan aateliston aseman vahvistuminen. Vytautasin kauden jälkeen suhteet Puolaan heikkenivät. Liettuan aateliset, erityisesti Radziwiłłit, yrittivät murtaa personaaliunionin. Epäonnisten, Moskovan suuriruhtinaskuntaa vastaan käytyjen sotien jälkeen liitto puolalaisten kanssa oli kuitenkin säilytettävä, ja kehitys kulki toiseen suuntaan.
Lublinin sopimuksella 1569 luotiin uusi Puola-Liettuana tunnettu valtioliitto. Tässä valtiossa Liettuan suuriruhtinaskunta säilytti Puolan kuningaskunnan rinnalla poliittisen erillisaseman, jossa sillä oli oma hallitus, lait, armeija ja talous. Puola-Liettua menetti kuitenkin vähitellen alueitaan laajenevalle Venäjälle. Tuhoisten sotien jälkeen kaikki Puola-Liettuan alueet lopulta jaettiin Venäjän keisarikunnan, Itävallan ja Preussin kesken Puolan kolmannessa jaossa 1795. Käytännöllisesti katsoen kaikki Liettualle kuuluneet alueet joutuivat Venäjän valtaan. (aivan pieninä poikkeuksina, joitain osia Volyniaa päätyi Itävällalle ja joitan pohjoisia rajarippeitä Preussille)
