Libertarianismi (filosofia)
Libertarianismi viittaa ontologiassa tahdon vapautta ja determinismiä koskevaan inkompatibilistiseen kantaan. Libertarianismin mukaan ihmisillä on vapaa tahto, se on epäyhteensopiva determinismin kanssa, ja siksi determinismi on epätosi.
Libertarianismin mukaan vapaa teko on sellainen, joka olisi voitu tehdä toisin. Ihmisen teot eivät määräydy kausaalisen syy-seurausketjun kautta: toimija on syysuhdeketjujen alullepanija. Inkompatibilistisena kantana libertarianismi asettuu sekä kovaa determinismiä että kompatibilismia vastaan, jälkimmäisen katsoessa että determinismi ja vapaa tahto ovat sovitettavissa yhteen.
Kompatibilismin hylättyään libertarianistit ovat kehittäneet vaihtoehtoisia selityksiä sille, mikä fysikaalisen todellisuuden determinismin ja inhimillisen vapaan tahdon suhde on. Eräs näkemys on, että ihmiset ovat erityinen poikkeustapaus, eikä kaikkeen muuhun pätevä determinismi päde ihmisiin. Esimerkiksi supernaturalistinen eli yliluonnollinen libertarianismi kannattaa tällaista. Toisaalta libertarianisti voi kieltää, ettei determinismi päde tiukasti edes fysikaalisessa maailmassa, ja ihmiset (ja mahdollisesti ehkä myös jotkut muut oliot, joskin kyseessä on pelkkä todentamaton arvaus) voivat hyödyntää tästä seuraavaa ”liikkumavaraa” tehdessään vapaita päätöksiä. Tämä on naturalistista libertarianismia.
Ontologinen libertarianismi ei ole kovin yleinen näkemys nykyfilosofien keskuudessa, mutta se on laajalti keskusteltu kanta ja sitä ovat puolustaneet monet kuuluisat metafyysikot, kuten Peter van Inwagen, Robert Kane, Timothy O'Connor ja Laura Ekstrom. Se on myös suosittu kanta erilaisissa uskonnollisissa käsityksissä. Ontologinen libertarianismi ei liity poliittiseen libertarismiin.
Libertarianismin perustelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intuitio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Libertarianistit vetoavat usein siihen, että ihmisillä on tunne siitä, että he tekevät päätöksiä itse vapaasti. Kaikilla ihmisillä on kokemuksia päätöksiin vaikuttavien seikkojen punnitsemisesta, ja tällainen harkinta voi usein kestää kauankin.
Deterministien mielestä tästä ei kuitenkaan seuraa vapaan tahdon olemassaoloa. Se, että ihminen hyväksyy tietoisesti jonkin joka vaikuttaa päätökseltä ja vaikuttaa olevan seurausta päätöksenteosta, voi olla pelkkä deterministisesti määräytyvä tapahtuma. Tämä vastaväite on kuitenkin vain filosofisesti motivoitunut ehkä-arvaus, eikä sitä voida pitää tieteellisenä väitteenä.
Intuition voi siis katsoa kertovan vain, että ihmiset uskovat yleisesti vapaaseen tahtoon. Jo Baruch Spinoza sanoi, että ihmiset uskovat vapaaseen tahtoon lähinnä siksi, koska ovat tietoisia teoistaan.
Vapaan tahdon välttämättömyys moraaliselle vastuulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monet libertarianistit katsovat, että ilman vapaata tahtoa moraalisella hyväksymisellä ja paheksumisella ei ole järkiperäistä perustaa. Emme pitäisi ihmisiä moraalisesti vastuullisina, jos he eivät olisi voineet toimia toisin kuin toimivat, esimerkiksi jos heidät pakotettiin toimimaan tietyllä tavalla. Libertarianistien mukaan determinismistä seuraisi, ettei kukaan olisi moraalisesti vastuullinen.
Kompatibilistit voivat vastata tähän määrittelemällä ”vapaan valinnan” uudelleen niin, että se sopii yhteen determinismin kanssa, esimerkiksi valinnaksi joka ei ole tehty pakotettuna. Kovaa determinismiä kannattavan inkompatibilistin on sen sijaan määriteltävä hyväksyminen ja paheksuminen sekä rikos ja rangaistus niin etteivät ne liity toiminnan vapauteen, tai hylättävä ne. Joidenkin deterministien mukaan moraaliseen vastuuseen vetoaminen on seurauksiin vetoamista, ja moraalinen arviointi voidaan korvata järkiperäisemmällä lähestymistavalla. Eräs mahdollisuus on pitää esimerkiksi rangaistuksia kosto- ja hyvitysmenetelmien sijasta poikkeavasti käyttäytyvien kuntoutusmenetelminä.
Vapaan tahdon välttämättömyys järkiperäisyydelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jotkut libertarianistit katsovat, että ilman vapaata tahtoa järkiperäisyys on eräällä tavalla ristiriitainen käsite. Jos deterministin omia perusteluja sovelletaan deterministiin itseensä, hänellä ei voi katsoa olevan järkiperäistä valinnanvapautta determinismiin uskomisen suhteen, koska deterministi ei voi väittää tehneensä omaa valintaa.
Deterministi voi huomauttaa, ettei determinismi estä ihmisiä päätymästä parhaaseen johtopäätökseen – se vain estää sen, että tämä tapahtuisi täysin vapaasti. Toisaalta determinismi voi määritellä päätöksenteon kompatibilistisesti: on mahdollista käydä läpi vaihtoehtojen punnitseminen, vaikka lopullinen päätös olisikin ennalta määrätty. Tapahtumasarja on vain välttämätön tapa päätökseen pääsemiseksi, aivan kuten tietokoneohjelman tulee käydä läpi joukko tiettyjä askelia lopputulokseen pääsemiseksi, vaikka se toimiikin täysin deterministisesti.
Originaalisuus ja luovuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Libertarianisti voi esittää, että omaperäisyys ja luovuus vaativat epädeterminismiä, sillä jokainen uusi yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ajatus on jossain määrin kapinointia vanhaa järjestystä vastaan. Deterministi voi vastata tähän väittämällä, että luovuuden taustalla olisi myös deterministinen koneisto.
Fysikaalinen epädeterminismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurin osa vapaan tahdon olemassaolon vastustajista huomauttaa, että se olisi ristiriidassa fysikaalisen determinismin kanssa. Libertarianisti voi kuitenkin vedota nykyaikaisen kvanttimekaniikkaan liittyvään epädeterminismiin.[1] Myös fysikaalinen determinismi tulee todistaa: se ei ole itsestäänselvä totuus.
Kvanttimekaniikkaan liittyvä ennustamattomuus ei kuitenkaan riitä todistamaan epädeterminismiä eikä näin myöskään libertarianismia. Myös deterministiset tapahtumat voivat olla epäennustettavia niiden monimutkaisuuden tai vielä tuntemattomien kausaalisten tekijöiden seurauksena. Toisaalta vielä tuntemattomiin, ennustamattomiin tekijöihin vetoaminen on tieteellisen ajattelun vastaista. Monet fyysikot kuitenkin katsovat, että kvanttimekaniikka on epädeterminististä, ei pelkästään ennustamatonta. Tämäkään ei kuitenkaan vielä todista libertarianismia. Se, että atomit käyttäytyvät satunnaisesti, ei vielä itsessään tuota libertarianistien kannattamaa vapautta ja moraalista vastuullisuutta.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Weatherford, Roy C.: ”Libertarianism”, teoksessa Honderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. New edition. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1. (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Clarke, Randolph: Libertarian Accounts of Free Will. New York: Oxford University Press, 2003. ISBN 0-19-515987-X.
- Kane, Robert: The Significance of Free Will. New York: Oxford University Press, 1998. ISBN 0-19-512656-4.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Clarke, Randolph: Incompatibilist (Nondeterministic) Theories of Free Will The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Huemer, M. A: Proof of Free Will (englanniksi)
- van Inwagen, Peter: The Mystery of Metaphysical Freedom (englanniksi)
