Lewis Stone

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lewis Stone
Lewis Stone vuonna 1916
Lewis Stone vuonna 1916
Syntymäaika 15. marraskuuta 1879
Syntymäpaikka Yhdysvaltain lippu Worcester, Massachusetts
Aktiivisena 1912–1953
Kuolinaika 12. syyskuuta 1953 (73 vuotta)
Kuolinpaikka Yhdysvaltain lippu Los Angeles, Kalifornia
Oikea nimi Lewis Shepard Stone
Muut nimet Lew
Lewis S. Stone
Ammatti näyttelijä
käsikirjoittaja
Puoliso Margaret Langham (1907–1917)
Florence Oakley (1920–1929)
Hazel Elizabeth Wolf (1930–1953)
Merkittävät roolit Zendan vanki
Isänmaan ystävä
Kymmenen vuoden tuomio
Grand Hotel
Kuningatar Kristiina
Andy Hardy –elokuvasarja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie
Palkinnot

Walk of Fame, Hollywood (1960)

Ehdokkuudet

Oscar-palkinto (1930)

Lewis Shepard Stone (15. marraskuuta 1879 Worcester, Massachusetts12. syyskuuta 1953 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen Oscar-ehdokkaana ollut elokuva- ja teatterinäyttelijä.

Lewis Stone taisteli 19-vuotiaana Espanjan ja Yhdysvaltain sodassa vuonna 1898 ja myöhemmin myös ensimmäisessä maailmansodassa.[1] Lewis aloitti uransa käsikirjoittajana, mutta aloitti pian näyttelemisen Broadwayn teatterituotannoissa vuonna 1912.[1] Hän näytteli Broadwaylla aina vuoteen 1918 asti, jonka jälkeen hän alkoi keskittyä ainoastaan elokuvauraansa, minkä hän oli aloittanut Hollywoodissa vuonna 1914. Hänen kulta-aikaansa oli 1920- ja 1930-luku, jolloin hän teki tunnetuimmat elokuvansa. Stonen tunnetuimpiin mykkäelokuviin lukeutuvat Zendan vanki (1922), Scaramouche (1923), Kadonnut maailma (1925) ja Isänmaan ystävä (1928), josta hän sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta miespääosasta vuonna 1930. Stonelle ei tullut vaikeuksia siirtyä mykkäelokuvasta äänielokuvaan, ja hän jatkoi menestystään esimerkiksi elokuvissa Kymmenen vuoden tuomio (1930) Grand Hotel (1932), Punatukkainen Lilli (1932), Kuningatar Kristiina (1933), Matkalla Singaporeen (1935) sekä Andy Hardy -elokuvasarjassa (1937–1946).

Stone teki paljon yhteistyötä näyttelijöiden Wallace Beeryn ja Lionel Barrymoren sekä ohjaaja Clarence Brownin kanssa. Beeryn kanssa hän teki kolmetoista elokuvaa, Barrymoren kanssa yhdeksän elokuvaa ja ohjaaja Brownin kanssa kymmenen elokuvaa. Mickey Rooneyn kanssa Stone näytteli Andy Hardy -elokuvasarjassa yhteensä viidessätoista elokuvassa. Greta Garbon kanssa Stone teki seitsemän elokuvaa eli enemmän kuin kukaan muu näyttelijä.[2]

Yli neljäkymmentä vuotta kestäneen uransa aikana Stone näytteli sekä elokuvissa että teatterissa. Stonen ura kesti aina hänen kuolemaansa 1953 asti.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lewis Shepard Stone syntyi 15. marraskuuta vuonna 1879 Worcesterissa, Massachusettsissa Bertrand Stonen ja Philena Heald Ballin lapseksi.[3] Nuoruudessaan Stone oli hyvä ratsastaja ja harrasti lisäksi nyrkkeilyä ja miekkailua.[4] Stonen hiukset alkoivat harmaantua hänen ollessaan 20-vuotias.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatteriura Broadwaylla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stone taisteli 19-vuotiaana Espanjan ja Yhdysvaltain sodassa, jossa hän toimi yliupseerina. Sodan jälkeen Stone alkoi luoda uraa käsikirjoittajana, mutta aloitti pian näyttelemisen. Näytelmä Sidetracked teki hänestä tähden muutamassa kuukaudessa.[4]

Vuonna 1912 Stone sai kuuluisuutta suosituissa näytelmissä The Girl of the Golden West ja The Bird of Paradise, jossa hän näytteli Laurette Taylorin kanssa. Näytelmä sai ensi-iltansa 8. tammikuuta Dalyn teatterissa, ja sitä esitettiin 112 kertaa.[5] Näytelmä suljettiin 13. huhtikuuta 1912 Maxine Elliottin teatterissa.[5] The Bird of Paradise myöhemmin filmatisoitiin vuosina 1932 ja 1951. Stone näytteli teatteriuransa aikana myös näytelmissä The Misleading Lady (1913–14), Inside the Lines (1915), The Brat (1917) ja Where Poppies Bloom (1918), joka jäi hänen viimeiseksi teatterirooliksi.[5]

Mykkäelokuvan romantiikkamies[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

According to the Code (1916)
Stone Bessie Loven kanssa elokuvassa Kadonnut maailma (1925)

Stone teki elokuvadebyyttinsä vuonna 1914 pitkässä lännenelokuvassa The Bargain, joka valittiin vuonna 2010 "kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä" elokuvana säilytettäväksi Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Film Registryssä.

Stonen ura keskeytyi ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin hänen piti lähteä palvelukseen. Sodan jälkeen Stone palasi takaisin valkokankaalle, mutta jätti teatterin taakse. Siihen aikaan hänellä oli jo valkoiset hiukset, ja Stone alkoi näytellä romanttisia rooleja, jotka sopivat hänen olemukseensa. Hänen ensimmäinen tunnettu mykkäelokuvaesiintyminen oli First Nationalin vuoden 1920 Pohjolan samoilijat, joka on säilynyt tähän päivään asti. Elokuvassa hänellä on vastanäyttelijänä Lon Chaney. Stone käsikirjoitti mykkäelokuvan Man’s Desire (1919), jossa hänellä on myös pääosa.

Vuonna 1921 Stone tähditti pääosia elokuvissa Don’t Neglect Your Wife ja Kultainen paula. Seuraavana vuonna Stonella oli pääosa elokuvassa Zendan vanki (1922) Rudolf Rassendyllinä sekä elokuvassa Scaramouche (1923) Marquis de la Tour d'Azyrina, joissa hänellä oli vastanäyttelijöinä Alice Terry ja Ramón Novarro. Elokuvat myöhemmin uudelleenfilmatisoitiin vuonna 1952. Stonella on molemmissa uudelleenfilmatisoinneissa sivuosa.

Stonesta tuli Metro-Goldwyn-Mayerin sopimusnäyttelijä vuonna 1924. Seuraavina vuosina MGM piti Stonen kiireessä. Stonella on yksi pääosista sen ajan suurelokuvassa Kadonnut maailma (1925), jossa myös oli toisessa pääosassa Wallace Beery. Kadonnut maailma oli myös vuoden menestyneimpiä elokuvia ja se valittiin vuonna 1998 "kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä" elokuvana säilytettäväksi Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Film Registryssä. Stone näytteli myös mykkäelokuvissa Montmartren tanssijatar (1926), Valkoinen sheikki (1926), Timantti-kuume (1927) ja Kauniin Helenan yksityiselämä (1927). Vuonna 1928 Stone teki pääosan Ernst Lubitschin ohjaamassa draamassa Isänmaan ystävä, joka toi hänelle Oscar-ehdokkuuden vuonna 1930. Elokuva voitti yhden Oscarin ja oli lisäksi ehdokkaana parhaan elokuvan Oscariin. Elokuvassa hänen vastanäyttelijänään oli Emil Jannings. Vuonna 1928 Stone näytteli ensimmäistä kertaa Greta Garbon kanssa elokuvassa Kohtalokas nainen, jossa näytteli myös John Gilbert. Stone näytteli elokuvassa vanhempaa tohtoria, perheen ystävää, mutta pari vuotta myöhemmin vuonna 1930 Stone näytteli Garbon rakastajaa elokuvassa Romantiikka, joka myös sai kaksi Oscar-ehdokkuutta parhaasta naispääosasta ja parhaasta ohjauksesta. Romantiikka oli myös vuoden menestyneimpiä elokuvia. Vuonna 1929 Stone jatkoi Garbon kanssa yhteistyötä elokuvassa Erämaan orkideat, ja teki ensimmäisen äänielokuvansa The Trial of Mary Dugan Norma Shearerin kanssa.

Huippuvuodet äänielokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stonelle ei tullut vaikeuksia siirtyä mykkäelokuvista äänielokuviin. Monien muiden mykkäelokuvanäyttelijöiden ura tuhoutui äänielokuvien tullessa.

Stonen rooli suuren menestyksen saaneessa vankilaelokuvassa Kymmenen vuoden tuomio (1930) edisti hänen uraansa. Kymmenen vuoden tuomio sai neljä Oscar-ehdokkuutta vuonna 1931, joista elokuva voitti kaksi. Samana vuonna hän esiintyi toisessa MGM:n menestyselokuvassa Romantiikka Garbon kanssa. Menestyksen ansiosta Stone sai rooleja myös muissa menestyselokuvissa MGM:n suurien tähtien rinnalla: Pariisin taikuri (1931) John Gilbertin kanssa, Salaperäinen kerho (1931) Jean Harlow’n kanssa sekä Hänen syntinsä Helen Hayesin kanssa. Garbon kanssa yhteistyö jatkui vuonna 1931 elokuvissa Inspiraatio ja Mata Hari. Stone teki vuonna 1931 yhteensä kymmenen elokuvaa.

Vuonna 1932 Stone teki kymmenen elokuvaa, jotka melkein kaikki menestyivät hyvin. Grand Hotelissa hän näytteli kuudennen kerran Garbon kanssa, Rakkaudenyössä Joan Crawfordin kanssa, Punatukkaisessa Lillissä Jean Harlow’n kanssa sekä Fu Manchun naamiossa Boris Karloff’n kanssa.

Stone näytteli tohtori Otternschlagia elokuvassa Grand Hotel, jossa hänellä on kuuluisa repliikki elokuvan lopussa juuri sen kaiken draaman jälkeen, mitä hotellissa oli tapahtunut: "Grand Hotel. Ihmisiä tulee. Ihmisiä menee. Mitään ei koskaan tapahdu." Stone näytteli pääosaa vuonna 1933 Garbon kanssa elokuvassa Kuningatar Kristiina ja Rikoksen varjossa Bette Davisin kanssa.

Vuonna 1934 Stone näytteli kapteeni Smollett’ia Victor Flemingin ohjaamassa seikkailuelokuvassa Aarresaari. Harlow’n kanssa yhteistyö jatkui draamakomediassa Vaarallinen nainen ja vuonna 1935 suuren yleisö- että arvostelumenestyksen saaneessa seikkailukomediassa Matkalla Singaporeen. Hänellä oli sivurooli myös Dick Powellin tähdittämässä musikaalissa Tähtilipun alla. Vuonna 1936 Stone näytteli viimeisen kerran Harlow’n kanssa draamaelokuvassa Lentäjän viimeinen urotyö.

Vuonna 1937 Stone sai roolin tuomari James Hardyna Mickey Rooney'n Andy Hardy -elokuvasarjassa. James Hardysta tuli Stonen tunnetuin rooli. Stone näytteli tuomari Hardya 15:ssä Andy Hardy -elokuvassa vuosien 1937 ja 1946 välillä. Vuonna 1937 ilmestyi ensimmäinen elokuva, Nuoruus ja hulluus. Tuomari Hardyn luonne elokuvissa oli kiltti, hengellinen ja reilu. Andy Hardy -elokuvia ilmestyi yhteensä 16 osaa, joista viimeinen vuonna 1958.

Andy Hardy -elokuvasarjan tunnetuimpia osia ovat Andy Hardy, tyttöjen sankari (1938), Andy Hardy ja viattomuus (1940), Andy Hardyn yksityissihteeri (1941), Andy Hardy nauttii elämästä (1941) ja Andy Hardyn vaaleat huolet (1944). Stone teki myös muita rooleja toisiin elokuviin tuomari Hardyn ohella, kuten Arizonan kauhu (1937), Kersantti Kuubasta (1938) ja Kolme viisasta hullua (1946).

1940-luvun lopussa Stone teki tunnetut roolit elokuvissa Ratkaisun edessä (1948) ja Pelikuningas (1949). Ratkaisun edessä -elokuvassa Stonella oli vastanäyttelijöinä Spencer Tracy ja Katharine Hepburn.

Loppuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950-luvulla Stone näytteli vielä muutamissa elokuvissa ennen kuolemaansa, kuten kahdessa uudelleenfilmatisoinnissa Scaramouche – säilän sankari (1952) ja Zendan vanki (1952) omista elokuvistaan, jotka hän oli tehnyt 30 vuotta aiemmin Alice Terryn kanssa. Lisäksi hänellä on rooli antologiaelokuvassa It's a Big Country (1951), jossa näytteli myös Ethel Barrymore, Gary Cooper, Van Johnson, Gene Kelly ja William Powell. 1950-luvulla Stone teki merkittäviä rooleja elokuviin Kaupungin avain (1950), Yöstä aamunkoittoon (1951) ja Kaikki veljekset olivat urheita (1953), joka jäi myös Stonen viimeiseksi elokuvaksi. Hänellä olisi ollut Oliver Larrabeen rooli Humphrey Bogartin, Audrey Hepburnin ja William Holdenin kanssa elokuvassa Kaunis Sabrina, mutta ehti kuolla ennen kuvauksia.[4] Walter Hampden korvattiin Oliver Larrabeen rooliin.[6] Sabrina sai ensi-iltansa vuonna 1954.

Koko 41 vuotta kestäneen uransa aikana Lewis Stone näytteli lähes 200 elokuvassa – melkein kaikki MGM:n – ja seitsemässä näytelmässä.

Yksityiselämä ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lewis Stone oli elämänsä aikana kolme kertaa naimisissa. Ensimmäisen liiton hän solmi Margaret Langhamin kanssa vuonna 1907. Avioliitto päättyi Langhamin kuolemaan kesäkuussa 1917.[1]

Stone meni vihille näyttelijä Florence Oakley’n (oikealta nimeltään Florence Pryor, 1881–1956) kanssa vuonna 1920. He saivat kaksi tytärtä, Virginian ja Barbaran.[4][3] Heidän avioliittonsa päättyi eroon vuonna 1929.

Stone meni naimisiin kolmannen kerran Hazel Elizabeth Wolfin kanssa 19. lokakuuta vuonna 1930. He olivat naimisissa 23 vuotta aina Stonen kuolemaan saakka.[1]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantai-iltana 12. syyskuuta vuonna 1953 Stone ja hänen Hazel-vaimonsa katsoivat televisiota kotonaan Los Angelesin Beverly Hillsissä, kunnes kuulivat meteliä puutarhastaan, jossa naapurin nuorisoa riehuivat.[6] Naapurin neljä teini-ikäistä poikaa olivat heittäneet Stonen puutarhakalusteita hänen uima-altaaseensa ja olivat lähdössä pakoon.[6] Stone lähti juoksemaan heidän peräänsä, vaikka Hazel esteli häntä. Stonen päästyä jalkakäytävälle hän sai sydänkohtauksen ja romahti kadulle. Puutarhuri Juan Vergara oli todistamassa tapahtumaa ja kutsui apua.[6] Avun kutsusta huolimatta 73-vuotias Lewis Stone kuoli melkein välittömästi saamaansa sydänkohtaukseen. Nuoret saatiin kiinni tunnin sisällä.[6]

Stonen hautajaiset pidettiin keskiviikkona 16. syyskuuta hänen kotonaan. Hänen hautajaisiinsa osallistuivat muiden muassa MGM:n johtaja Louis B. Mayer, Jack Cummings, Robert Young, Stonen agentti Fred Fralick, Mickey Rooney, Louis Calhern, Donald Crisp, Otto Kruger, Marjorie Rambeau, Mervyn LeRoy ja Frank Lloyd. Stone vietiin Rosedale-hautausmaalle Los Angelesiin, jossa hänet tuhkattiin. Stonen tuhkat haudattiin Kensico-hautausmaalle Valhallaan, New Yorkiin.[3] Stonen ensimmäinen vaimo Margaret ja Stonen kaksi tytärtä ovat myös haudattu Kensicoon.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stonella oli melkein koko uransa ajan sopimus Metro-Goldwyn-Mayerin kanssa. Stone pääsi Guinnessin ennätysten kirjaan "näyttelijänä, jolla oli kaikkien aikojen pisin sopimus yhden studion kanssa".[1] Stone oli allekirjoittanut sopimuksen MGM:n kanssa vuonna 1924, jolloin itse MGM oli todella nuori yhtiö ja näytteli MGM:n sopimuksensa alla studion elokuvissa 29 vuoden ajan aina kuolemaansa asti.

Stone sai 8. helmikuuta vuonna 1960 elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle Hollywoodiin osoitteeseen 6526 Hollywood Boulevard.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Lewis Stonen filmografia

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Lewis Stone Biography Internet Movie Database. Viitattu 20. kesäkuuta 2011. (englanniksi)
  2. Lewis Stone Biography Hiwaay. Viitattu 21. kesäkuuta 2011. (englanniksi)
  3. a b c Lewis Stone NNDB. Viitattu 20. kesäkuuta 2011. (englanniksi)
  4. a b c d Lewis Stone The Los Angeles Times. Viitattu 21. kesäkuuta 2011. (englanniksi)
  5. a b c Lewis Stone Internet Broadway Database. Viitattu 20. kesäkuuta 2011. (englanniksi)
  6. a b c d e Lewis Stone's Death and Funeral Hollywoodland. Viitattu 21. kesäkuuta 2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lewis Stone.