Lev Kassil

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lev Abramovitš Kassil (ven. Лев Абра́мович Касси́ль; 10. heinäkuuta (J: 27. kesäkuuta) 1905 Samaran läänin Pokrovskaja, nykyinen Engels21. kesäkuuta 1970 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija. Suomeksi hänen nimestään on käytetty myös muotoa Leo Kassil.

Lev Kassil syntyi maalaislääkärin perheeseen. Hän opiskeli Moskovan yliopistossa ja työskenteli lehtimiehenä. 1920-luvun lopulla hän alkoi kirjoittaa lasten- ja nuortenkirjoja Vladimir Majakovskin vaikutuksesta. Pienoisromaanit Konduiitti (Konduit, 1929) ja Švambranija (1931) perustuvat kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin Venäjän vallankumouksen ajalta. Sankarin veli (Tšerjomys – brat geroja, 1938) luo ihanteellisen kuvan isovelistä haaveilevasta lastenkodin kasvatista. Minun kalliit poikani (Dorogije moi maltšiški, 1944) on omistettu lastenkirjailija Arkadi Gaidarille.[1] Maks Poljanovskin kanssa kirjoitettu, toisen maailmansodan nuoresta sankarista kertova Nuorimman pojan katu (Ulitsa mladšego syna, 1949) sai Stalin-palkinnon vuonna 1950.[2] Kirjan Pro žizn sovsem horošuju (”Kertomus oikein kunnon elämästä”, 1959) aiheena on tulevaisuuden kommunistinen yhteiskunta. Kassil tunnetaan myös urheiluaiheisista romaaneistaan kuten Vratar respubliki (”Tasavallan maalivahti”, 1937).[3]

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • A. Harry ja L. Kassil. Avaruuksien laiva (Potolok mira). Suom. O. Juonolainen. Petroskoi: Kirja, 1935.
  • Jäätikkö-aavikko (Ldina-holodina). Petroskoi: Kirja, 1936.
  • Konduiitti: viimeinen kertomus kymnaasista (Konduit). Leningrad: Kirja, 1935.
  • Minun kalliit poikani: Kalastajalahden komandosit: kertoelma. Suom. Vuokko Ahveninen. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1948.
  • Mustakirja eli konduiitti: viimeinen kertomus kymnaasista (Konduit). Suom. Kaisu-Mirjami Rydberg. Helsinki: Kansankulttuuri, 1957.
  • L. Kassil, M. Poljanovski. Nuorimman pojan katu: kertoelma (Ulitsa mladšego syna). Suom. Irma Kapanen. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1954.
  • Pienet budjonnyilaiset (Budjonyši). Petroskoi: Kirja, 1937.
  • Sankarin veli (Tšeremyš, brat geroja). Suom. Eini Gran. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1955.
  • Tulenarka lasti. Helsinki: Smia, 1946.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 1, s. 603–604. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
  2. Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 346. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
  3. Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 1, s. 604. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]