Leväkkö
| Leväkkö | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Kukkiva leväkkö. | ||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Scheuchzeria palustris L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Leväkkö Wikispeciesissä |
Leväkkö (Scheuchzeria palustris) on kosteiden paikkojen kasvi, jolla on erikoiset tähden muotoiset kukat. Se on sukunsa ja heimonsa ainoa laji.[1]
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Monivuotinen leväkkö kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Juurakko on suikertava ja lehtituppien jäänteiden verhoama. Varsi on kalju, mutkikas, haaraton ja lehdekäs. Tupelliset lehdet ovat kierteisesti ja kielekkeellisiä. Kooltaan ne ovat 10–20 cm pitkiä ja 1–2 mm leveitä, muodoltaan tasasoukkia, puoliliereitä ja yhdeltä särmältään teräviä. Lehtien kärjissä on pieni ilmahuokonen. Kukinto on 3–10-kukkainen harsu terttu. Kellanvihreät kukat ovat kaksineuvoisia. Kukassa on kuusi 2–3 mm pitkää verholehtimäistä kehälehteä. Heteitä kukassa on kuusi, emejä kolme tai joskus kuusi kappaletta. Leväkkö kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Kesällä kasvi on kirkkaan vihreä, syksyllä se tuleentuu ruosteenruskeaksi. Hedelmä on noin 5 mm pitkä, erikoisenmuotoinen kolmiosainen tuppilo, josta kasvi on helppo tunnistaa.[2][3] Tuppilohedelmiä puristettaessa niiden tuoksu muistuttaa klooria.[4] Leväkön ilman täyttämät lehdet ja varret kelluvat tarvittaessa veden pinnalla.lähde?
Levinneisyys [muokkaa]
Leväkköä kasvaa Euroopassa Saksasta ja Alppien alueelta Pohjois-Balkanille, ja edelleen Venäjän keskiosiin. Pohjoisessa lajia tavataan lähes koko Fennoskandian alueella. Levineisyysalue jatkuu euroopanpuoleiselta Venäjältä Keski-Aasiaan, ja erillisenä esiintymisalueena Venäjän Tyynenmeren rannikolle ja Pohjois-Japaniin. Pohjois-Amerikassa tavataan lajin toista alalajia.[3] Suomessa leväkköä voi tavata sopivilla kasvupaikoilla lähes koko maasta aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Yleisin laji on Keski-Suomessa, Kainuussa ja Keski- ja Itä-Lapissa. Etelä-Suomessa laji on harvinaistunut soiden vähenemisen myötä.[5] Esimerkiksi Helsingissä leväkköä kasvaa vain Maununnevalla.[6]
Elinympäristö [muokkaa]
Leväkkö kasvaa karuilla nevoilla erityisesti kuljuissa ja rimpisilmäkkeissä sekä lampien suorannoilla. Laji karttaa kalkkipitoista maaperää.[2]
Lähteet [muokkaa]
- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Den virtuella floran: Kallgräs (Scheuchzeria). (ruots.) Viitattu 27.3.2011.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 510.
- ↑ a b Den virtuella floran: Kallgräs (ruots.) Viitattu 27.3.2011.
- ↑ Oulun kasvit 2005, s. 235.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Leväkön levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 27.3.2011.
- ↑ Helsingin kotiseutupyöräreitit: Haltialan kierros (PDF-tiedosto) Viitattu 27.3.2011.
