Les arts florissants (ooppera)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Les arts florissants (H. 487) on ranskalaisen Marc-Antoine Charpentierin säveltämä lyhyt kamariooppera. Tekijän itsensä mukaan se on ”musiikillinen idylli”. Oopperassa on viisi näytöstä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marc-Antoine Charpentier sävelsi Les arts florissantsin vuonna 1685 Guisen herttuattaren palveluksessa olleiden muusikkojen ryhmälle. Herttuatar oli kuningas Ludvig XIV:n serkku, ja musiikki oli tarkoitettu esitettäväksi herttuattaren Pariisin-asunnossa. Oopperan ranskankielisen libreton tekijä on jäänyt tuntemattomaksi. Libretto on luonteeltaan allegoria, ja se käyttää mytologian ja luonnon symboliikkaa — kaikki aiheita, jotka olivat ajan yleisölle tuttuja.

Ooppera on kertomus taiteiden kukoistuksesta Ludvig XIV:n rauhaisan ja taiteita tukevan hallinnon aikana. Taiteet ja joukko sotilaita keskustelevat keskeisten henkilöiden La paix’n (Rauha) ja La discorden (Eripura) kanssa.

Osajako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Les arts florissants on sävelletty seitsemälle äänelle, viisiääniselle kuorolle, kahdelle poikkihuilulle, kolmelle viola da gamballe ja basso continuolle.

Pääosat esiintymisjärjestyksessä, ääniala ja ensimmäisen esityksen esiintyjätlähde?:

  • La Musique (Musiikki) – sopraano – Jacqueline-Geneviève de Brion
  • La Poésie (Runous) – sopraano – Antoinette Talon
  • La Peinture (Maalaustaide) – tenori – Marc-Antoine Charpentier
  • L’Architecture (Arkkitehtuuri) – mezzosopraano – Marie Guilbault de Grandmaison
  • La Discorde (Eripura) – basso – Pierre Beaupuis
  • La Paix (Rauha) – sopraano – Elisabeth ”Isabelle” Thorin
  • Un Guerrier (sotilas) – baritoni – Germain Carlier

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]