Les arts florissants (ooppera)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Les arts florissants (H. 487) on ranskalaisen Marc-Antoine Charpentierin säveltämä lyhyt kamariooppera. Tekijän itsensä mukaan se on "musiikillinen idylli". Oopperassa on viisi näytöstä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marc-Antoine Charpentier sävelsi Les arts florissantsin vuonna 1685 Guisen herttuattaren palveluksessa olleiden muusikkojen ryhmälle. Herttuatar oli kuningas Ludvig XIV:n serkku, ja musiikki oli tarkoitettu hänen Pariisin asunnossaan esitettäväksi. Oopperan ranskankielisen libreton tekijä on jäänyt tuntemattomaksi. Libretto on luonteeltaan allegoria ja se käyttää mytologian ja luonnon symboliikkaa — kaikki aiheita, jotka olivat ajan yleisölle tuttuja.

Ooppera on kertomus taiteiden kukoistuksesta Ludvig XIV:n rauhaisan ja taiteita tukevan hallinnon aikana. Taiteet ja joukko sotilaita keskustelevat keskeisten henkilöiden La paix'n (Rauha) ja La discorden (Eripura) kanssa.

Osajako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Les arts florissants on sävelletty seitsemälle äänelle, viisiääniselle kuorolle, kahdelle poikkihuilulle, kolmelle viola da gamballe ja basso continuolle.

Pääosat esiintymisjärjestyksessä, ääniala ja ensimmäisen esityksen esiintyjätlähde?:

  • La Musique (Musiikki) – sopraano - Jacqueline-Geneviève de Brion
  • La Poésie (Runous) – sopraano - Antoinette Talon
  • La Peinture (Maalaustaide) - tenori - Marc-Antoine Charpentier
  • L'Architecture (Arkkitehtuuri) - mezzosopraano - Marie Guilbault de Grandmaison
  • La Discorde (Eripura) - basso - Pierre Beaupuis
  • La Paix (Rauha) - sopraano - Elisabeth "Isabelle" Thorin
  • Un Guerrier (sotilas) – baritoni - Germain Carlier

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Edward Peinado: Les Arts Florissants, opera, H. 487 Allmusic Guide. Viitattu 28.8. 2007. (englanniksi)
  • H. Wiley Hitchcock Edward Peinado: Marc-Antoine Charpentier 1. Life Viitattu 28.8. 2007. (englanniksi)
  • "Les Arts florissans", Marc-Antoine Charpentier: Oeuvres complètes, ser. I vol. 7 (facs.), ed. H. Wiley Hitchcock. Pariisi: Minkoff France, 1996, s. 120-164