Lepo Laurila
Johan Leopold "Lepo" Laurila, vuoteen 1907 Laurén[1] (19. lokakuuta 1878 Mäntsälä[2] – 4. toukokuuta 1956 Helsinki[3][4]) oli suomalainen viulutaiteilija ja alttoviulisti, director musices.
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laurilan vanhemmat olivat ajuri Henrik Johan Laurén ja Maria Adolfina Pietala ja puoliso vuodesta 1908 Maria Alina Saarholma.[1] Viulunsoiton Laurila aloitti jo kahdeksanvuotiaana.[5] Hän kävi Helsingin filharmonisen seuran orkesterikoulun 1886 ja sitten Helsingin musiikkiopiston 1900. Helsingin filharmonisen orkesterin 1. viulun soittaja hän oli vuodesta 1900, samoin kuin Helsingin musiikkiopiston jousikvartetin jäsen, musiikkiopistossa hän opetti vuodesta 1905.[2] Laurila oli Helsingin kaupunginorkesterin 1. alttoviulunsoittaja 1912–1946. Hän oli perustamassa Suomen Muusikkojen Liittoa ja toimi sen puheenjohtajana 1917–1931. Hän oli myös Pohjoismaisen muusikkounionin presidentti 1925–1928 ja Suomen Kamarimusiikkiseuran musiikkipäällikkö 1945–1951.[4] Director musices -arvonimi Laurilalle myönnettiin 1934.[3] Hän toimi Muusikkerilehden päätoimittajana 1920–1929.[5][1]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Musiikkisanasto, Fazerin musiikkikauppa, 1930
- Suomentajana
- Ernst Rydberg: Viulun rakentamisesta, suom. L. L., Fazerin musiikkikauppa, 1925
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Aikalaiskirja 1934 , s. 377-378. (Viitattu 18.9.1918)
- ↑ a b Kuka kukin on 1909. Julkisuudessa esiintyvien kansalaisten elämäkertoja, s. 190-191. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kansa, 1908.
- ↑ a b Lepo Laurila kuollut. Helsingin Sanomat, 6.5.1956, s. 19.
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p. 375
- ↑ a b 60-vuotias. Musiikkitirehtööri Lepo Laurila. Helsingin Sanomat, 19.10.1938, s. 9.