Lepikon torppa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lepikon torppa vuonna 2005.

Lepikon torppa on Pielavedellä sijaitseva Urho Kekkosen synnyin- ja lapsuudenkoti. Torppa muodostettiin 1800-luvun puolivälin jälkeen, jolloin se oli yksi Suomen suuriruhtinaskunnan 73 000:sta kirjoihin merkitystä torpasta.[1] Talo oli hankittu asunnoksi perheen isän, metsätyönjohtaja Juho Kekkosen, työmaan tuntumasta. Hän osti talon kesällä 1900 ja Kekkosen perhe asui siinä vuoteen 1906 saakka. Perhe muutti Pielavedeltä ensin Kuopioon ja myöhemmin perheen isän työmaiden vaihtuessa edelleen Lapinlahdelle, Iisalmeen ja lopuksi vuonna 1911 Kajaaniin.

Korostaakseen kansanomaisia lähtökohtiaan Kekkonen oli maininnut kasvaneensa savupirtissä eli niin köyhässä talossa, ettei siinä ollut edes savupiippua (Suomen syrjäseuduilla savupirtit eivät vielä 1900-luvun alussa olleet harvinaisia). Todellisuudessa tupa olikin aluksi savupirtti, mutta Juho Kekkonen rakennutti tupaan uunitakan ja savupiipun vähän ennen Urho Kekkosen syntymää. Vuonna 1949, kun Kekkosesta ryhdyttiin toden teolla tekemään presidenttiä, Lepikon torpan vanhasta valokuvasta retusoitiin savupiippu pois.[2]

Moskovassa vuonna 1983 vieraillut silloisen puoluesihteeri Seppo Kääriäisen johtama Keskustapuolueen puoluevaltuuskunta vei vierailun neuvostoliittolaisille isännille lahjaksi Lepikon torpan multaa visakoivusta tehdyssä rasiassa. Lahja oli Kääriäisen mukaan parasta, mitä isänmaalla oli tarjota.[2]

Nykyisin Lepikon torppa on matkailunähtävyys ja samassa yhteydessä sijaitsee myyntipiste ja ravintola. Paikan ylläpitäjä on Lepikkosäätiö.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 63°13′17″N, 26°47′01″E

Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.