Leo Frank
Sivulta puuttuu 
Leo Max Frank (17. huhtikuuta 1884 – 17. elokuuta 1915) oli amerikkalainen mies, josta tuli ainoa tunnettu Yhdysvalloissa lynkattu juutalainen.[1][2][3] Setänsä kynätehtaan johtajana Atlantassa Georgiassa toiminut Frank tuomittiin erään alaisensa, 13-vuotiaan Mary Phaganin raiskauksesta ja murhasta. Tapausta pidetään yleisesti oikeusmurhana.[4]
Valamiehistön päätös heijasteli osaltaan luokallista ja alueellista paheksuntaa Pohjoisen koulutettuja teollisuushenkilöitä kohtaan, joiden uskottiin keräävän liian paljon valtaa Yhdysvaltain eteläosassa. Tämän uskottiin vaarantavan etelän kulttuurin ja moraalisuuden.[5] Media sensalisoi oikeudenkäyntiä. Georgialainen poliitikko ja julkaisija Tom Watson käytti tapausta kerätäkseen henkilökohtaista poliittista vaikutusvaltaa ja tukea Ku Klux Klanin uudelleenperustamiselle.[6]
Vähän Frankin tuomitsemisen jälkeen tuli esille uusia todisteita, jotka herättivät epäilystä hänen syyllisyydestään.[7] Sen jälkeen kun osavaltion kuvernööri muutti tuomion kuolemantuomiosta elinikäiseksi vankeudeksi, Frank kidnapattiin vankilasta ja lynkattiin "Knights of Mary Phagan" -nimisen ryhmän toimesta, johon kuului tunnettuja kansalaisia.[8] Ryhmään kerrotaan kuuluneen senaattorin poika, entinen kuvernööri, lakimiehiä, ja syyttäjä.[9]
Viitteet [muokkaa]
- ↑ "The Lynching of Leo Frank." The American Jewish Historical Society, Chapters in American Jewish History, Chapter 94.
- ↑ "Leo Frank biography." The Jewish Virtual Library.
- ↑ Lancellotti, Neala, (2005). Hate Crimes in America/
- ↑ Kommentaattoreihin kuuluu:
- Carpenter, James A., Rousmaniere, John, Klenicki, Leon. A Bridge to Dialogue: Story of Jewish-Christian Relations, p. 98. The authors call the evidence 'trumped up.'
- Coleman, Kenneth (ed) A History of Georgia, p. 292.
- Dinnerstein, Leonard. The Leo Frank Case, p. 162. Dinnerstein siteeraa John Rochea, joka hänen mukaansa kirjoitti kansalaisoikeuksien kehittymisestä 1900 -luvulla: "As one who has read the trial record half a century later, I might add... that Leo Frank was the victim of circumstantial evidence which would not hold up ten minutes in a normal courtroom then or now." Dinnerstein kirjoittaa, että Harry Golden oli Rochen kanssa yhtä mieltä siitä, ettei ketään nykyään tuomittaisi samalla todistusaineistolla.
- Eakin, Frank. What Price Prejudice?: Antisemitism in the Light of the American Christian Experience, p. 97.
- ↑ Dinnerstein (1987), The Leo Frank Case, Preface to the First Edition, p. xiii
- ↑ Wade, Wyn Craig. The Fiery Cross: The Ku Klux Klan in America. New York: Simon and Schuster (1987); Horn, Stanley F. Invisible Empire: The Story of the Ku Klux Klan, 1866-1871, Patterson Smith Publishing Corporation: Montclair, NJ, 1939.
- ↑ Dinnerstein, Leonard. The Leo Frank Case, p. 84
- ↑ Nancy MacLean Behind the Mask of Chivalry. Oxford University Press, 1994. Sivu 336 [1] ISBN 0195098366
- ↑ Oney'n lähteenä Brownin osallisuudelle annetaan kesäkuun 12. 1990 julkaistu lehtimies Bill Kinneyn kirjoittama haastattelu; Emory University säilyttää dokumentoitua haastattelua. Katso myös Sawyer, Kathy. "A Lynching, a List and Reopened Wounds". The Washington Post. 20. kesäkuuta 2000.
