Lentotekniikan opetus Suomessa
Sivulta puuttuu Lentotekniikan opetus Suomessa tarkoittaa lentokoneteollisuuden, lentoyhtiöiden ja ilmavoimien tarvitsemien ilmailuinsinöörien, teknikoiden ja mekaanikoiden koulutusta.
Sisällysluettelo |
Lentotekniikan opetusta antavat oppilaitokset Suomessa [muokkaa]
Aalto-yliopisto [muokkaa]
Ilmailuinsinöörejä kouluttaa diplomi-insinööritasolla Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu. Sen lentotekniikan professoreina ovat toimineet Arvo Ylinen (1940–56), Veikko Linnaluoto (1960–78), Seppo Laine (1978–2002) ja Jaakko Hoffren (2004–2008) ja Erkki Soinne (2008-2010). TKK:ssa on vuosina 1945–2004 tehty 13 väitöskirjaa lentotekniikasta. Diplomi-insinöörejä on valmistunut yli 400.
Lentotekniikan laitos koostuu kahdesta laboratoriosta. Aerodynamiikan laboratoriossa on useita tuulitunneleita ja laskentakapasiteettia laskennallisen virtausmekaniikan tarpeisiin. Suuri alisooninen tuulitunneli on ollut niistä tärkein. Se on riittävä lentokoneiden skaalamallien testaamiseen. Siellä on testattu myös muun muassa suomalaisten mäkihyppääjien aerodynamiikkaa 1980-luvulla. Ylisooniset tuulitunnelit ovat riittäviä opetustehtäviin.
Kevytrakennetekniikan laboratoriossa on fasiliteetit kuitulujitteisten komposiittimateriaalien suunnitteluun ja valmistukseen. Se osallistui merkittävällä panoksella PIK-20-purjelentokoneen suunnitteluun ja sen taitotieto on siirtynyt Patrian osaamiseen, joka näkyy esimerkiksi Airbus A380:n spoilerien suunnittelussa. Polyteknikkojen ilmailukerho oli perustamisestaan 1970-luvun lopulle merkittävä monien purjelentokoneiden ja niiden hinauskoneiden suunnittelussa ja samalla diplomitöiden tekoa varten.
Vuoden 2009 TKK:n tiedekuntauudistus aiheutti rakenteellisia uudistuksia myös lentotekniikkaan. Lentotekniikka kuuluu vuonna 2010 Aalto-yliopiston TKK:n Insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekuntaan (1.1.2011 alkaen School of Engineering) ja siellä Sovelletun mekaniikan laitokseen, jossa opettaa 9 professoria. Sovelletun mekaniikan laitoksen johtaja on lentotekniikkaa edustava kevýtrakennetekniikan professori Olli Saarela. Laitoksen suuremmista fasiliteeteista - Meritekniikan koealtaat, Lentotekniikan tuulitunnelit, Lujuusopin rakenteiden testauksen koehalli, Lentotekniikan materiaalitestauksen koelaitteet, Lentotekniikan lujitemuovirakenteiden valmistuksen laitteistot - merkittävä osa on lentotekniikkaa kuuluvia. [1]
Ammattikorkeakoulut [muokkaa]
Rovaniemellä ja Tampereella koulutetaan lentotekniikan insinöörejä ammattikorkeakoulutasolla.
Lentokoneasentajakoulutus [muokkaa]
Lentokoneasentajia kouluttaa muun muassa Finnair, Ilmavoimat ja Patria. Mäntän seudun koulutuskeskus kouluttaa lentokonerakenteiden ja lentoteknisen huollon teknikoita. Savon ammatti- ja aikuisopistossa, Rovaniemen teknillisessä ammattioppilaitoksessa, Vantaan ammattiopisto Variassa, Kouvolan seudun ammattiopistossa ja Porin ammattiopistossa on lentokoneasentajan koulutuslinjat. Tampereen ammattiopistossa voi opiskella Lentokoneasentajan Avioniikan koulutusohjelmaa.
Yhdistyksiä [muokkaa]
Lentokoneinsinööreillä on oma ammatillinen yhdistys. Ilmailuinsinöörien kerhon perustava kokous pidettiin Helsingissä ravintola Friscossa 2. joulukuuta 1933. Kerho suunnitteli ja toteutti Viri-lentokoneen. Vuonna 1986 kerho liittyi Suomen Teknillisen Seuran kautta jäseneksi kansainväliseen yhdistykseen, ICAS:iin. Seuran jäsenmäärä on kasvanut pienestä määrästä liki 400:aan vaihdellen vuosikymmenittäin ollen nyt noin 200. Ilmavoimien tekniikan henkilöstöllä on lentotekniikan kiltoja eri puolella Suomea. Niiden toiminta liittyy etenkin sotilasilmailun historian vaalimiseen.
