Lennox–Gastaut’n oireyhtymä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lennox–Gastaut’n oireyhtymä [ˈlenəks gasˈto] on lapsuusiässä kehittyvä oireisto, jolle luonteenomaista on vaikeahoitoinen epilepsia. Monesti esiintyy kehitysvammaisuutta.

Lennox–Gastaut’n oireyhtymän syistä ei tiedetä paljoa. Raskaudenaikaisilla aivovaurioilla on arveltu olevan yhteys oireiston kehittymiseen.

Epilepsiasta kärsivistä lapsista 3–11 prosentilla on Lennox–Gastaut-oireisto. Potilaista hieman suurempi osa on miehiä kuin naisia. Arviolta 1–2,8 henkilöä 10 000:sta kärsii Lennox-Gastaut'n oireyhtymästä.

Lennox-Gastaut'n oireyhtymään kuuluu selvästi lisääntynyt pitkittyneen epileptisen kohtauksen, status epilepticuksen riski. Status epilepticus on hengenvaarallinen tila, ja Lennox–Gastaut’n oireyhtymään kuuluukin kasvanut kuolleisuus. Usein kuolema on tapaturmainen.[1]

Antiepileptiset lääkkeet tehoavat Lennox–Gastaut’n oireyhtymään yleensä heikosti.[2] Oireisto on nimetty William G. Lennoxin ja Henri Gastaut’n mukaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.emedicine.com/neuro/topic186.htm
  2. http://www.saunalahti.fi/kup/syndroma/lennox.htm
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.