Leningradin ydinvoimalaitos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Venäjän Leningradin alueen kartta. Ydinvoimala sijaitsee Suomenahden etelärannalla, Sosnovyi Borin kaupungin lounaispuolella.
Venäjän Leningradin alueen kartta. Ydinvoimala sijaitsee Suomenahden etelärannalla, Sosnovyi Borin kaupungin lounaispuolella.
Leningradin ydinvoimala
Venäjän Leningradin alueen Sosnovyi Born ydinvoimalan sijainti Suomelahden rannalla.

Leningradin ydinvoimalaitos (ven. Ленинградская АЭС; Ленинградская атомная электростанция, Leningradskaja AES; Leningradskaja atomnaja elektrostantsija) eli Sosnovyi Borin voimalaitos on Suomenlahden kaakkoisrannalla Leningradin alueella Sosnovyi Borissa sijaitseva ydinvoimalaitos. Laitos sijaitsee noin 70 km Pietarin keskustasta länteen. Voimalassa on neljä 1 000 megawatin RBMK-reaktoria.[1] Keväällä 2014 oli rakenteilla kaksi toisen vaiheen ja 1 170 megawatin reaktoria, joilla on tarkoitus korvata ensimmäisenä käytöstä poistettavat ykkösvaiheen reaktoriyksiköt. [2]


Leningrad
Venäjän läntisimpien ydinvoimaloiden sijainti. (Katso)
Orange pog.svg Rakenteilla oleva voimala
Green pog.svg Toiminnassa oleva voimala
Purple pog.svg Suljettu voimala
Toiminnassa olevissa ydinvoimalaitoksissa voi olla myös rakenteilla olevia tai suljettuja voimalayksiköitä.

Suomessa voimalaitosta kutsutaan Sosnovyi Borin ydinvoimalaksi sijaintikaupunkinsa vuoksi. Virallinen nimi Leningradin ydinvoimalaitos johtuu siitä, että voimala sijaitsee Leningradin alueella ja on perustettu palvelemaan silloista Leningradia.

Sähköntuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laitos kuuluu Rosenergoatomin hallintaan ja se tuottaa 28 prosenttia Luoteis-Venäjän kokonaisenergian tarpeesta. Voimalaitos tuottaa 50 prosenttia Pietarin kaupungin ja Leningradin alueen sähköntarpeesta.[1] Voimalan kapasiteetti on 28 terawattituntia sähköä vuodessa. Voimalan tuottama sähkö siirretään Lenenergon järjestelmän kautta valtakunnanverkkoon 330 kV ja 750 kV kaapeleita myöten.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalan ensimmäistä yksikköä alettiin rakentaa syyskuussa 1967 (IAEA:n mukaan maaliskuussa 1970) ja Leningrad-1 -reaktori, joka oli Neuvostoliiton ensimmäinen RBMK-1000 -tyyppinen ydinreaktori, liitettiin sähköverkkoon 21. joulukuuta 1973. Seuraava reaktori kytkettiin jakeluverkkoon 11. heinäkuuta 1975. Ykkös- ja kakkosyksikkö ovat ensimmäisen sukupolven RBMK-reaktoreita.[3][4] Kolmas- ja nelosreaktori otettiin käyttöön 7. joulukuuta 1979 ja 9. joulukuuta 1981.[5][6][2][1] Ne ovat toisen sukupolven reaktoreita.

Kaikki Leningradin ydinvoimalaitoksen yksiköt ovat perusrakenteeltaan riskialttiita RBMK-tyyppisiä grafiittihidasteisia reaktoreita, kuten Tšernobylin 1986 tapahtuneen onnettomuuden laitosyksikkö.[2][7][8]

Voimalan ei katsottu Tšernobylin onnettomuuden jälkeen täytäneen ajantasaisia turvanormeja edes monien venäläisasiantuntijoiden mielestä. Esimerkiksi ruotsalaiset asiantuntijat vaativat voimalan sulkemista 1992. Sittemmin kaikille Leningradin ydinvoimalan yksiköille on tehty niiden ikää pidentäviä korjaus- ja modernisointitöitä. Niiden käyttöikää on pidennetty esimerkiksi uudistamalla vanhojen reaktoreiden automaatiota. Lisäksi esimerkiksi Suomen, Ruotsin ja Norjan säteilyviranomaiset ovat olleet selvittämässä ja kehittämässä voimalaturvallisuuden muitakin kriittisiä kohtia ja henkilöstön koulutusta. 1990- ja 2000-lukujen aikana INES-asteikolla mitatut voimalan häiriötapahtumat ovatkin merkittävästi vähentyneet.[9][10] Kriittisiä arvioita Leningadin voimalan turvallisuudesta ja sen ongelmakohdista ovat vuosien saatossa julkaisseet myös useat ympäristöjärjestöt, kuten Bellona.[11]

Leningrad II[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leningradin voimalan vanhentuvien yksiköiden korvaamiseksi ja lisäenergian tuottamiseksi Sosnovyi Borissa on aloitettu uuden Leningrad II -voimalan rakennustyöt. Laitokseen suunnitellaan neljää VVER-tyyppistä 1170 MW:n reaktoria. Kahden ensimmäisen reaktorin rakennussopimus pietarilaisen AtomEnergoProjekt-yhtiön kanssa solmittiin vuonna 2007; sopimuksen arvo on 5,8 miljardia dollaria. Ensimmäisen reaktorin perustan valu tehtiin 2008-2009 ja toisen valu aloitettiin kesällä 2009. Alkujaan, ennen talouskasvun hidastumista lamavuonna 2009, yksiköiden odotettiin valmistuvan jo vuosina 2013 ja 2014.[12] Sittemmin aikatauluja on uusittu, ja esimerkiksi IAEA:n PRIS-sivustolla rakentamistyön ilmoitetaan alkaneen voimaloissa keväällä 2010. Valmistumisaika-arviota ei kuitenkaan oltu kirjattu esimerkiksi IAEA:n PRIS-sivustolle (huhtikuu 2014).[13][14][2] Kaikki vanhat yksiköt jatkavat toimintaansa ainakin vuoteen 2018.[15] Eräs lähde raportoi Leningradin ydinvoimalan ensimmäisen vaiheen yksiköiden suunnitelluiksi sulkemisvuosiksi ikäjärjestyksessä 2018, 2020, 2023 ja 2024.[16]

Leningrad 1 -reaktorin alasajo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän ydinturvallisuusviranomainen ilmoitti Suomen säteilyturvakeskukselle 31.7.2012 ryhtyneensä ajamaan 1-reaktoria alas sen grafiittihidasteessa ilmenneiden halkeamien ja turpoamisen takia.[17] Reaktori kytkettiin korjausten jälkeen takaisin sähköverkkoon joulukuussa 2013.[18]

Säteilytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leningradin ydinvoimalan, samoin kuin muidenkin Venäjän toiminnassa olevien ydinvoimaloiden säteilytilannetta voi tarkastella Venäjän tiedeakatemian alaisen tutkimuslaitoksen ylläpitämän verkkosivuston välityksellä. [19]

Leningradin ydinvoimalaitoksen onnettomuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

7.1.1974 1-reaktori

Betonisen radioaktiivisia kaasuja sisältäneen säiliön räjähdys. Ei raportoitu. Ei raportoituja päästöjä eikä uhreja.[20]

6.2.1974 1-reaktori

Toisiojäähdytyspiirin murtuma. Ei raportoitu. Radioaktiivisen höyryn päästö, ei raportoitu. Kolme kuollutta, ei raportoitu.[20]selvennä

28.11.1975-30.12.1975 1-reaktori

Reaktoriytimen osittainen sulaminen. Ei raportoitu. Tuuletettu ilmakehään 1,5 MCi radioaktiivisia isotooppeja, ei raportoitu. Ei raportoituja uhreja.[20]selvennä INES3. Reaktoriytimen osittainen sulaminen kuuluu tyypillisesti INES-asteikolla luokkaan 4,[21] mutta henkilövahinkoja tai ympäristön saastumista ei raportoitu.

Heinäkuu 1976 keski- ja matala-aktiivisen jätteen varasto, rakennus no. 465

Öljyisistä räteistä betonisiilossa itsestään syttynyt tulipalo. Ei raportoitu. Sammutusvesien mukana siilon rakenteisiin imeytyi ja ympäristöön tihkui H3, Cs137, Sr90 ja Pu239 isotooppeja, ei raportoitu. Ei raportoituja uhreja.[20] INES2

Syyskuu 1979 keski- ja matala-aktiivisen jätteen varasto, rakennus no. 668

Vuoden 1976 varastosiilon tulipalon toisinto. Ei raportoitu. Pohjavesi saastui, ei raportoitu. Ei raportoituja uhreja.[20] INES2

28.-30.12.1990 1-reaktori

Reaktorin kantta korjailtiin neljäntoista vuoden takaisen ytimensulamisonnettomuuden jäljiltä. Erittäin saastuneita grafiitin paloja ja pölyä levisi reaktorihallia ympäröiviin tiloihin, joiden säteilyarvot nousivat yli henkilökunnan sallittujen raja-arvojen. Ei raportoitu. Kohonneita plutonium-arvoja havaittu laitoksen ulkopuolella, ei raportoitu. Ei raportoituja uhreja.[20]

3.12.1991 ydinpolttoaineen varasto

Uutta ydinpolttoainekuormaa junasta purkaneet työntekijät tipauttivat polttoainesauvoja sisältäneen säiliön. 10 polttoainenippua vaurioitui, mutta työntekijät yrittivät salata tapahtuneen myös laitoksen johdolta. Ei raportoitu.[20]

24.3.1992 3-reaktori

Jäähdytysnesteen primääripiirin venttiilivika johti jäähdytysnesteen menetykseen ja reaktoriytimen osittaiseen sulamiseen. Ensimmäinen Leningradin ydinvoimalaitoksen julkisesti myöntämä ja raportoima onnettomuus. 4000 curieta reagoimattomia kaasuja ja 2,5 curieta I131 vapautui ilmakehään. Ei raportoituja uhreja.[20] INES3. Reaktoriytimen osittainen sulaminen kuuluu tyypillisesti INES-asteikolla luokkaan 4, mutta henkilövahinkoja tai ympäristön merkittävää saastumista ei raportoitu.[21]

1993 2-reaktori

Huoltotöiden yhteydessä polttoainekanavaan oli tipahtanut metallikappale. Jäähdytysjärjestelmän vika havaittiin reaktoria uudelleen käynnistettäessä. RBMK-reaktorin rakenteellisten heikkouksien takia polttoainekanavan tukkeutuminen johtaa höyrytaskun muodostumiseen, neutroniabsorption paikalliseen menetykseen ja siten hallitsemattomaan ydinreaktioon. Mikäli vikaa ei oltaisi havaittu, ydin olisi ollut vaarassa sulaa osittain. Ei tarkempia tietoja.[20]

22.2.1994 1-reaktori

Juuri huollossa hitsattu putkisauma petti ja taustasäteily nousi yli kymmenkertaiseksi normaalista höyryn purkautuessa ilmakehään. Ei tarkempia tietoja.[20]

Tammikuu 1996 käytetyn polttoaineen varasto, rakennus no. 428

Käytetyn polttoaineen varastoaltaan jäähdytyksessä käytettävän veden havaittiin vuotavan altaasta 12l/vrk nopeudella. Puoli vuotta myöhemmin vuoto oli 144l/vrk ja kun vuoto nousi maaliskuuhun 1997 mennessä 360l/vrk, Suomen Säteilyturvakeskus kävi paikkaamassa vuotaneen altaan, joka sijaitsee 90 metrin päässä Suomenlahdesta. Vuotaneessa jäähdytysvedessä oli mm. Cs137 -isotooppeja.[20]

28.1.2000 1-reaktori Reaktoria huoltotöiden jälkeen uudelleen käynnistettäessä havaittiin jäähdytysnestekierrossa polttoainekanavassa vika, jonka syyksi paljastui primääripiiriin huollossa tipahtanut kumin kappale. RBMK-reaktorin rakenteellisten heikkouksien takia polttoainekanavan tukkeutuminen johtaa höyrytaskun muodostumiseen, neutroniabsorption paikalliseen menetykseen ja siten hallitsemattomaan ydinreaktioon. Mikäli vikaa ei oltaisi havaittu, ydin olisi ollut vaarassa sulaa osittain. Raportoitu.[20]

19.10.2000 käytetyn polttoaineen varaston rakennustyömaa

Maaperän havaittu saastuneen käytetyn polttoaineen varastoaltaan no. 428 vuodon takia. Maaperää kuorittu ja viety kiinteän radioaktiivisen jätteen varastoon.[20]
  • Sosnovyi Borin palopäällikkö on antanut Leningradin ydinvoimalaitokselle vuosittain jopa 140 huomautusta palomääräysten rikkomisesta.[20]
  • 3-reaktorin huoltotöiden yhteydessä 1996-1997 jäähdytyspiireissä havaittiin 370 murtumaa. Aiemmissa tarkastuksissa niitä ei oltu havaittu.[20]
  • 2001 4-reaktorin grafiittihidasteen huomattiin vanhentuneen huomattavasti ennenaikaisesti.[20]

INES-asteikon tapahtumat luokissa 1-3 määritellään "turvallisuuteen vaikuttaviksi tapahtumiksi" ja vasta luokissa 4-7 ydinonnettomuuksiksi.[21]

Leningrad 1 -reaktorin ytimen sulaminen 30.11.1975[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtuma sai alkunsa 30.11.1975, kun ykkösreaktoria oltiin käynnistämässä uudelleen huoltoseisokin jälkeen. Reaktorissa oli uusi polttoaine-erä, joka ei ollut vielä yhtä radioaktiivinen kuin käytetty polttoaine. Tehoa hitaasti nostettaessa ydinreaktio riistäytyi vähintään kahdesti operaattoreiden hallinnasta. Reaktorin jatkuvan tehon ylitti 1 720 MW (suunniteltu 1 000 MW). Reaktoriytimen polttoainekanavat vaurioituivat ja noin kolmekymmentä polttoainenippua suli. Tapahtuma oli toiseksi pahin RBMK-reaktorityypille tapahtunut häiriö Tšernobylin vuoden 1986 onnettomuuden jälkeen. Jälkikäteen Leningrad 1-reaktorin sulamisonnettomuuden voidaan arvioida kuuluneen kansainvälisellä INES-asteikolla luokkaan 3 (Vakava turvallisuuteen vaikuttava tapahtuma). Neuvostoliitto pyrki salaamaan tapahtuman järjestelmällisesti, eikä siitä ole vieläkään saatavilla virallisia dokumenttejä. Väestöä ei varoitettu millään tavalla[20] eikä kohonneista säteilyarvoista uutisoitu Suomessakaan. STUKin julkaisemissa säteilymittauksissa vuosilta 1975-1976 ei ole havaittavissa tilastollisesti merkittäviä poikkeamia säteilylukemissa.[22]

30.11.1975 1-reaktorin ydin suli osittain ja ilmakehään vapautui erään, pahimman katastrofin teorian mukaan jopa 137 000-1 500 000 curien päästö mm. Cs137, Cs134, Ce144, Sr90, Pu238, Pu239 ja Am241-isotooppeja.[20]selvennä Tšernobylissä päästöjen määrä oli yli 50 MCi, eli 33-365-kertainen. Fukushiman päästöt olivat puolestaan noin kymmenesosa Tšernobylin arvoista.[23] Eli pahimman katastrofin teorian mukaan Leningrad 1-reaktorin ytimen sulamisen yhteydessä saattoi vapautua kolmasosa Fukushiman päästöjä vastaavasta määrästä.selvennä Pitkän aikavälin seurantatutkimukset eivät kuitenkaan tue tätä pahimman katastrofin teoriaa.[24]lähde? Reaktoria tuuletettiin suoraan ilmakehään kuukauden ajan ja tonneittain saastunutta puhdistus- ja lauhdevettä juoksutettiin Suomenlahteen. Joidenkin väitteiden mukaan Leningradin voimalaitoksen ympäristö, Suomenlahti sen edustalla ja osa Kymenlaaksoa saivat tuolloin yhtä suuren päästöannoksen kuin Ukrainassa "suljetun alueen ympärillä on mitattu. [25][20][24]

Vakavan Leningradin 1 -reaktorin sulamistapahtuman kaltainen tilanne sattui Tšernobylin RBMK-1000 -tyyppisellä 1-reaktorilla vuonna 1982. Tšernobylin vuoden 1982 tapahtuma (tai onnettomuus) salattiin. [20]lähde? Vakavamman Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden 26.4.1986 tapauksessa reaktori oli täynnä käytettyä polttoainetta. Tšernobylin 26.4.1986 onnettomuus paljastui vasta 28.4.1986, kun kohonneita säteilyarvoja mitattiin Forsmarkin ydinvoimalaitoksessa Ruotsissa. Neuvostoliitto joutui tunnustamaan tapahtuneen perestroikan hengessä.[25][20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Leningrad NPP Rosenergoatom, rosenergoatom.ru. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): The Power Reactor Information System (PRIS): Russian Federation (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Venäjän ydinvoimaloista ja niiden reaktoreista) 2013 tilanne. IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  3. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): Leningrad-1 (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Leningradin ydinvoimalan 1. yksiköstä) IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  4. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): Leningrad-2 (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Leningradin ydinvoimalan 2. yksiköstä) IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  5. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): Leningrad-3 (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Leningradin ydinvoimalan 3. yksiköstä) IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  6. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): Leningrad-4 (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Leningradin ydinvoimalan 4. yksiköstä) IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  7. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): The Power Reactor Information System (PRIS): Ukraine (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Ukrainan ydinvoimaloista ja niiden reaktoreista) 2013 tilanne. IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  8. Suomen lähellä kahdeksan riskialtista ydinreaktoria 2.8.2012. mtv.fi. Viitattu 27.4.2014.
  9. Säteilyturvallisuutta yli rajojen. Säteilyturvakeskuksen lähialueyhteistyö 1992 - 2002 (pdf) Säteilyturvakeskus, stuk.fi. Viitattu 27.4.2014. {{}}
  10. Review of the Norwegian-Russian Cooperation on Safety Projects at Kola and Leningrad Nuclear Power Plants 2005–2009 (pdf) nrpa.no. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  11. Sergei Kharitonov: The Leningrad Nuclear Power Plant as a mirror of the Russian atomic energy industry 2004. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  12. Go ahead for second Leningrad II unit World Nuclear News 22.7.2009.
  13. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): Leningrad-2-1 (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Leningradin ydinvoimalan 5. yksiköstä) IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  14. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): Leningrad-2-2 (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Leningradin ydinvoimalan 6. yksiköstä) IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  15. Sosnovyi Borin uusi reaktori valmistuu aikataulussa yle.fi/uutiset 14.11.2009
  16. Sergei Kharitonov: Nuclear Power in Russia Updated April 2014. ydinvoimateollisuuden järjestö World Nuclear Association, world-nuclear.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
  17. [1]Farlig reaktor vid Finska viken nedkörd. HBL 2.8.2012
  18. Restored RBMK back on line 2.12.2013. World Nuclear News. Viitattu 29.1.2014. (englanniksi)
  19. Radiatsionnaja obstanovka na predprijatijah Rosatoma (Venäjän ydinvoimalaitosten ympäristön säteilymittaustietojen yleiskatsaus. Säteilymittausasemien sijainti kunkin voimalan läheisyydessä ja mittaustilanne tulee esille klikkaamalla Venäjän kartalle merkittyjä voimaloita. Mittausaineiston aikasarjan kultakin säteilymittausasemalta saa esille klikkaamalla säteilymittausaseman pallukkaa. Huom. Kartalla on muutamia käytöstä poistettuja voimaloita tai muita laitoksia, jotka eivät sisälly IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenvetosivulle Venäjän ydinvoimaloista.) Institut problem bezopasnogo razvitija atomnoi energetiki, Venäjän tiedeakatemia, http://www.ibrae.ac.ru/. Viitattu 27.4.2014. (venäjäksi)
  20. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Leningrad Nuclear Power Plant, Selite: Leningradin ydinvoimalasta, Green World -ympäristöjärjestö, greenworld.org.ru, (venäjäksi)(englanniksi)
  21. a b c Ydinlaitos- ja säteilytapahtumien kansainvälinen vakavuusasteikko INES Säteilyturvakeskus, stuk.fi. Viitattu 27.4.2014 (viitteen päivitys).
  22. [2], stuk.fi
  23. Frank N. von Hippel (September/October 2011 vol. 67 no. 5). "The radiological and psychological consequences of the Fukushima Daiichi accident". Bulletin of the Atomic Scientists. pp. 27–36.
  24. a b [3], helcom.fi, Huom! Toimimaton linkki 27.4.2014
  25. a b Accident at the Leningrad NPP (LNPP) in 1975, Julkaisija epäselvä (yksityinen sivusto??), accidont.ru, (englanniksi) ja (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 59°50′50″N, 29°02′37″E