Leimusiilikäs

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leimusiilikäs
Pericallia matronula.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Siilikkäät Arctiidae
Alaheimo: Aitosiilikkäät Arctiinae
Suku: Pericallia
Laji: matronula
Kaksiosainen nimi
Pericallia matronula
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Leimusiilikäs Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Leimusiilikäs Commonsissa

Leimusiilikäs (Pericallia matronula) on siilikkäisiin kuuluva, isokokoinen ja värikäs perhoslaji. Se on Pericallia-suvun ainoa laji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leimusiilikäs on helposti tunnistettava perhoslaji, jota ei oikeastaan voi sekoittaa muihin lajeihin. Etusiivet ovat kanelinruskeat, ja niiden etureunassa on neljä vaaleankeltaista laikkua. Takasiivet ovat kirkkaankeltaiset, ja niissä on kaksi riviä tummia täpliä sekä yksinäinen keskitäplä rivien välissä. Siiven tyven puoleinen täplärivi saattaa olla heikosti kehittynyt. Perhosen pää ja takaruumis ovat räikeän karmiininpunaiset, mutta keskiruumis on musta ja siinä on kaksi punaista olkajuovaa. Siipiväli on koiraalla 69–84 mm ja naaraalla 75–90 mm.[1][2]

Toukka on täysikasvuisena 90–100 mm pitkä. Se on väritykseltään nuorena keltainen, myöhemmin tummanharmaa ja kauttaaltaan noin 15 mm pitkien ruskeiden karvojen peittämä.[3][2]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leimusiilikäs on mantereisen ilmastoalueen laji, jota tavataan Itä-Ranskasta keskisen Euroopan läpi Karpaateille ja Baltiaan. Levinneisyyden pääpaino on Itä- ja Kaakkois-Euroopassa. Euroopan ulkopuolella levinneisyysalue jatkuu Venäjällä Siperian poikki Japaniin asti.[4]

Pohjoismaissa lajia on tavattu vain muutamia kertoja. Ruotsin toistaiseksi ainoa havainto on Gotlannista vuonna 2003. Suomessa leimusiilikäs on tavattu Dragsfjärdissä vuonna 2005 sekä Helsingissä ja Hankoniemellä vuonna 2006. Lentoaika on kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin, Suomessa yksilöitä on tavattu heinäkuun alkupuolella.[5][6]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji on piilottelevaa elämää viettävä ja sen tyypillinen elinympäristö on usein jalopuuvaltainen, kostea lehtimetsä. Laji on paikoittainen, ja esiintymät ovat usein erillään toisistaan. Perhoset lentävät aurinkoisina aamupäivinä sekä uudelleen iltapäivästä pitkälle yöhön, tyypillisesti useita metrejä maanpinnan yläpuolella. Koiraat liikkuvat huomattavasti naaraita enemmän ja lentävät toisinaan valolle.[4]

Naaras munii 500–600 munaa ravintokasvien lehtien alapinnoille. Toukka talvehtii kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran keskenkasvuisena, toisen täysikasvuisena. Toukokuussa toukka lopulta koteloituu kuivien lehtien sekaan maahan.[4]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka on polyfagi, jonka ravintokasvit muuttuvat sen kasvaessa. Ensimmäisenä kesänään toukka syö mm. pähkinäpensasta (Corylus avellana), kuusamia (Lonicera) sekä pyökkiä (Fagus sylvatica). Toisena kesänä pääasiallisia ravintokasveja ovat voikukat (Taraxacum), mustikka (Vaccinium myrtillus) sekä keltanot (Hieracium). Toisen kerran talvehdittuaan toukka ei nauti enää ravintoa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  2. a b Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
  3. toukka
  4. a b c d Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s.410–412
  5. Perhoswiki
  6. Pertti Pakkanen: leimusiilikäs

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]