Leijonankita

Leijonankita
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Kasvit Plantae Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida Lahko: Lamiales Heimo: Ratamokasvit Plantaginaceae Suku: Leijonankidat Antirrhinum Laji: majus
Kaksiosainen nimi
Antirrhinum majus L.
Katso myös
Leijonankita Wikispeciesissä   Leijonankita Commonsissa

Leijonankita eli isoleijonankita (Antirrhinum majus) on monivuotinen, usein koristekasvina viljelty ruohokasvi. Aiemmin se luokiteltiin naamakukkaiskasveihin (Scrophulariaceae), mutta nykytiedon mukaan se kuuluu ratamokasvien heimoon, kuten kuuluu koko runsaslajinen Antirrhinum-suku. Leijonankita on kotoisin Välimeren alueelta.

Ulkonäkö ja koko

Leijonankita kasvaa noin 30–70 senttimetriä korkeaksi. Sen varsi on pysty ja kalju tai nystykarvainen. Lehdet ovat ehyet, soikean-puikeat ja suippotyviset, lehtiasento on vastakkainen tai kierteinen. Leijonankidan kukinto on monikukkainen terttu ja yksittäiset kukat ovat suuret. Teriöt voivat olla väriltään purppuranpunaiset, vaaleanpunaiset, keltaiset, oranssit tai valkoiset. Hedelmänä on 10–14 mm pitkä kota, joka on nystykarvainen ja kärjestä avautuva.

Leijonankita koristekasvina

Leijonankidasta on jalostettu suuri määrä koristekasveina kasvatettavia lajikkeita, jotka jakaantuvat ryhmiin:

• Maximum-ryhmä – Leikkoleijonankita
• Nanum-ryhmä – Ryhmäleijonankita
• Pumilum-ryhmä – Kääpiöleijonankita

Lähteet

• Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. 2. painos. Suom. Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
• Räty, E. & Alanko, P: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9.

Aiheesta muualla

• Puutarha.net: Leijonankita (Antirrhinum majus)
• ITIS: Antirrhinum majus (englanniksi)
• United States Department of Agriculture (USDA): Antirrhinum majus (englanniksi)