Leijalautailu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leijalautailua Fuerteventurassa.

Leijalautailu (engl. kiteboarding) on yleisnimitys 1990-luvulla kehittyneelle harrastukselle, jossa riittävän isoa vetoleijaa käytetään liikuttamaan harrastajaa vedessä pienen laudan päällä. Leijalautailu jakautuu useisiin alalajeihin, sillä leijan kehittämää vetoa voidaan käyttää liikkumiseen vedessä, lumella tai maalla. Välineenä voidaan käyttää erityistä leijalautaa, suksia, lumilautaa, luistimia, vesilautaa (wake board), lainelautaa tai maastorullalautaa (mountain board). Leijalautailuun kuuluvat erilaiset temput ja hypyt, joiden vaikutteet tulevat muista lautailulajeista. Leijalautailua ei pidä kuitenkaan sekoittaa liitämiseen tai lentämiseen. Lumella tapahtuvaa leijalautailua kutsutaan myös leijahiihdoksi ja vedessä tapahtuvaa leijalautailua leijasurffaukseksi.

Välineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leijalautailussa käytettäviä välineitä

Leijalautailija pystyy nousemaan purjeveneen tai purjelautailijan tapaan hieman vastatuuleen ja leijalla voi tehdä esimerkiksi jäällä pitkiäkin vaelluksia. Leijaa ohjataan ohjauspuomilla ja leijoja on kahta päätyyppiä: pumpattavia leijoja ja patjaleijoja (ks. leija). Leijan kehittämää tehoa voi säätää puomista, mutta säädön määrä on rajallinen ja tuulen nopeuden kasvaessa leijalautailija joutuu vaihtamaan pienempään leijaan ja päinvastoin.

Leijan lisäksi leijalautaillessa tarvitaan lauta, joka kesäisin on joko wakeboardia eli vesilautaa (ks. wakeboarding) muistuttava ns. twintip-lauta, jota voidaan käyttää yhtäläisesti molempiin suuntiin tai lainelautaa muistuttava directional- eli vain toiseen suuntaan ajettava lauta. Yleisimmin laudassa on siteinä jalkalenkit, on myös mahdollista käyttää lautaa ilman siteitä. Talvisin lautana voidaan käyttää tavallista lumilautaa, erikseen leijalautailuun suunniteltua lumilautaa tai laskettelusuksia.

Leijan voima ohjataan leijalautailijaan trapetsin avulla. Trapetsi on eräänlaiset valjaat, jotka kiinnitetään joko lantion ja reisien ympärille (istuma- eli lantiotrapetsi) tai vyötärölle (vyötärötrapetsi). Trapetsissa on koukku, johon leija kiinnitetään ja sitä kautta koko leijan tuottamaa voimaa ei tarvitse pidellä pelkillä käsillä.

Olennaisimpia välineitä ovat turvallisuusvälineet, joilla leijasta saadaan teho pois vaaratilanteessa (ns. hätälaukaisin). Lisäksi aina pitää käyttää leijan karkuremmiä, joka estää leijan karkaamisen ja vahinkojen aiheuttamisen sivullisille. Leijalautailjan tulisi käyttää myös riittäviä henkilökohtaisia turvavälineitä olosuhteiden mukaan. Tärkeimmät ovat kypärä ja kelluntaliivi sekä talvella erilaiset lisäsuojat.

Väistämissäännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leijalautailija Columbia-joella.

Väistämissääntöjen tunteminen on tärkeää, että vilkkaalla rannalla kaikki sujuisi turvallisesti ja joustavasti. Säännöt ovat yksikäsitteiset ja koskevat niin aloittelijoita kuin kokeneempiakin ympäri maailmaa.

Vasen käsi väistää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisesti leijalautailijoille pätevät normaalit merellä liikkumisen väistämissäännöt:

  • Kohdattaessa sillä ajajalla, jolla on tuuli menosuuntaan nähden vasemmalla, on väistämisvelvollisuus (eli normaalisti ajaen vasen käsi on edellä ja leija vasemmalla puolella).
  • Mikäli molemmat ajajat menevät samaan suuntaan, on tuulen puolella (ns. yläpuolella) ajavalla väistämisvelvollisuus.
  • Ohitettaessa ohitettava ei saa äkillisesti ja ilmoittamatta muuttaa kurssia, vaan hänen on jatkettava suoraan kulkusuuntansa mukaisesti.
  • Samalla korkeudella kohdattaessa molemmat leijalautailijat siirtävät leijaansa välttääkseen toisen leijan narut.
a) Tuulen puolella ajava väistää ohjaamalla leijansa ylöspäin kohti zeniittiä.
b) Suojan puolella ajava laskee leijaansa alaspäin kohti maan tai veden pintaa.
  • Rannasta lähtevällä ja rantaan tulevalla leijalautailijalla on etuajo-oikeus muihin lautailijoihin nähden. Näiden kohdatessa rannasta lähtevällä leijalautailijalla on etuajo-oikeus.
  • Väistä aina leijaa nostavaa lautailijaa. Leijan lähettäjä ilmoittaa lähellä oleville, että aikoo nostaa leijan ilmaan.
  • Hypättäessä leijalautailijan tulee varmistaa että tuulen alapuolella, takana tai vastaan ei ole tulossa toista leijailijaa tai muita, joiden päälle hän voisi ajautua hypyn aikana tai sen jälkeen.
  • Älä aja liian lähellä toisen lautailijan takana, koska edessä olevalla ei ole tilaa kääntyä ja et ehdi pysähtyä, jos hän joutuu äkillisesti pysähtymään ja nostamaan leijan ylös.

Järjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa lajijärjestönä toimii Suomen Purjelautaliiton Kite-jaos. Suomen Purjelautaliitto on Suomen Purjehtijaliiton jäsenseura. Suomessa toimii leijalautailunopettajia, joiden kautta lajiin voi tutustua. Yksi suurimmista kansainvälisistä koulutukseen keskittyneistä järjestöistä on IKO, International Kiteboarding Organization

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leijalautailu.