Leib Kvitko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Leib (Lev) Moisejevitš Kvitko (ven. Лев Моисе́евич Квитко́, 15. lokakuuta 1890 Hersonin kuvernementin Odessan kihlakunnan Goloskovon kylä – 12. elokuuta 1952 Moskova) oli juutalainen neuvostokirjailija.

Leib Kvitko jäi varhain orvoksi ja aloitti jo kymmenvuotiaana itsenäisen elämän. Hänen runoelmansa ”Punainen myrsky” (1918) oli ensimmäinen jiddišinkielinen lokakuun vallankumouksen kuvaus. Myöhemmin Kvitko sai mainetta omaperäisenä lyyrikkona. Vuonna 1941 hän kirjoitti vuoden 1918 tapahtumia kuvaavan runomuotoisen romaanin ”Nuoruusvuodet” (julkaistu venäjäksi vuonna 1968). Vuonna 1958 ilmestyi venäjäksi käännetty omaelämäkerrallinen kertomus ”Ljam ja Petrik”.[1]

Kvitko pidätettiin Neuvostoliiton juutalaisvastaisen kampanjan aikana tammikuussa 1949. Vuonna 1952 hänet tuomittiin kuolemaan syytettynä maanpetoksesta ja ammuttiin. Hänen maineensa puhdistettiin vuonna 1955.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 12, s. 12. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1973.
  2. Žertvy polititšeskogo terrora v SSSR lists.memo.ru. Viitattu 12.9.2010. (venäjäksi)