Lehtopalsami
| Lehtopalsami | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Impatiens noli-tangere L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Lehtopalsami (Impatiens noli-tangere) on yksivuotinen, Euroopassa ja Aasiassa kasvava keltakukkainen lehtokasvi. Suomessa laji on tavallinen Etelä-Suomessa, mutta rauhoitettu entisten Oulun ja Lapin läänien alueella.[1]
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Lehtopalsami on 30–70 cm:n korkuinen kasvi. Sen varsi on turpeanivelinen, mehevä ja yläosasta hieman haarova. Kierteisesti varressa olevat lehdet ovat 3–10 cm:n pituiset, läpikuultavan ohuet ja tylppähampaiset. Kukinto on tukilehden alle taipunut, 1–4-kukkainen terttu. Kukat ovat suuria ja riippuvia, väritykseltään keltaisia ja heikosti punapilkkuisia. Kukan alin verholehti kapenee vähitellen suippomaiseksi, koukkumaiseksi kannukseksi. Lajilla esiintyy yleisesti umpipölytteisiä kääpiökukkia. Lehtopalsami kukkii heinä-syyskuussa. Laji on lievästi myrkyllinen.[2]
Lehtopalsamin tieteellinen lajinimi noli-tangere tarkoittaa "älä koske". Nimi juontuu siitä, että kasvin siemenkota aukeaa kosketettaessa ja sinkoaa siemenet usean metrin päähän uudelle kasvupaikalle.[3]
Levinneisyys [muokkaa]
Lehtopalsamia tavataan lähes koko Euroopassa Pyreneiltä itään päin mantereen eteläisimpiä ja pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu läpi Venäjän aina Japaniin saakka. Skandinaviassa lajia tavataan Tanskasta Keski-Norjan ja -Ruotsin korkeudelle saakka.[3] Suomessa lehtopalsami on paikoitellen yleinen Pori–Tampere–Kotka-linjan eteläpuolella, mutta lajia tavataan satunnaisesti aina Etelä-Lappia myöten.[4]
Elinympäristö [muokkaa]
Lehtopalsami viihtyy kosteilla kasvupaikoilla kuten puronvarsilehdoissa, louhikoissa, rehevissä korvissa ja lähteiköissä.[2]
Lähteet [muokkaa]
- Hiitonen, Ilmari & Kurtto, Arto (toim.): Otavan värikasvio. Otava, 1982. ISBN 951-1-06275-1.
- Miettinen, Kaarina (toim.): Kotimaan luonto-opas. WSOY, 1999. ISBN 951-0-19804-8.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 15.10.2009.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 310.
- ↑ a b Den virtuella floran: Springkorn (ruots.) Viitattu 15.10.2009.
- ↑ Kasviatlas 2008: Lehtopalsamin levinneisyys Suomessa Viitattu 15.10.2009.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Kasviatlas 2008: Lehtopalsamin levinneisyys Suomessa
- UPM-Kymmene: Metsiemme lehtokasveja (PDF-tiedosto)
Sivulta puuttuu