Lehtolitukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lehtolitukka
Cardamine impatiens eF.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Litukat Cardamine
Laji: impatiens
Kaksiosainen nimi
Cardamine impatiens
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lehtolitukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lehtolitukka Commonsissa

Lehtolitukka (Cardamine impatiens) on Euroopassa ja Aasiassa laajalle levinnyt valkokukkainen ristikukkaiskasvi. Lehtolitukka on Suomessa uhanalainen ja rauhoitettu laji.[1]

Litukan lituja

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtolitukka on yksi- tai kaksivuotinen kasvi ja kasvaa 30–50 cm korkeaksi. Sen varsi on kalju. Maata vasten olevan tyviruusukkeen lehdet kuihtuvat nopeasti. Lehtolitukan parilehdykkäiset varsilehdet ovat korvakkeelliset ja lehdykät kapeita ja hampaisia tai liuskaisia. Kasvi kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa pienin valkoisin kukin. Kukkien kuihduttua kasvavat pötkömäiset hedelmät eli lidut.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtolitukkaa kasvaa Pohjois-Espanjasta ja Britteinsaarilta Keski-Euroopan kautta Keski-Venäjälle. Lajia tavataan laajasti myös Aasiassa Japaniin saakka sekä Siperiassa. Pohjois-Amerikassa se on harvinainen tulokaslaji. Pohjoismaissa lehtolitukka kasvaa levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Suomessa lehtolitukkaa on tavattu vain Varsinais-Suomesta Houtskarista ja Karjalohjalta. Laji löydettiin Suomesta vasta vuonna 1987.[3] [4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtolitukka kasvaa rehevissä, tuoreissa metsissä. Se suosii kosteina pysyviä elinympäristöjä. Tällaisia ovat mm. lehdot ja rantapensaikot. Suomen esiintymät sijaitsevat kaikki saarissa tai luodoilla.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pykälä, Juha: Lehtolitukka. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 92.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit www.ympäristö.fi. 4.4.2008. Valtion Ympäristöhallinto. Viitattu 4.8.2008.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 175.
  3. a b Pykälä 1997, s. 92.
  4. Arne Anderberg: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 31.1.2008. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]