Punalehmäantilooppi
Sivulta puuttuu | Punalehmäantilooppi | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Alcelaphus buselaphus (Pallas, 1766) |
||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Punalehmäantilooppi Wikispeciesissä |
Punalehmäantilooppi eli lehmäantilooppi (Alcelaphus buselaphus) on afrikkalainen lehmäantilooppien alaheimoon kuuluva sorkkaeläin.
Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti vuonna 2008 lajille uutta suomenkielistä nimeä "kongoni".[2]
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Punalehmäantiloopin säkäkorkeus on 1,1–1,5 metriä. Uros on tummanruskea, naaras kellanruskea.
Alalajit [muokkaa]
Punalehmäantiloopilla on kuusi alalajia, joista yksi on kuollut sukupuuttoon.[3] Myös kontsiantilooppi (Alcelaphus lichtensteinii) ja kaama-antilooppi (Alcelaphus caama) on toisinaan luokiteltu punalehmäantiloopin alalajeiksi,[1] mutta nykyisin ne katsotaan yleensä omiksi lajeikseen.[3]
- †A. b. buselaphus – pohjanpunalehmäantilooppi eli bubal
- A. b. cokii – cokenpunalehmäantilooppi
- A. b. lelwel – lelwelinpunalehmäantilooppi
- A. b. major – lännenpunalehmäantilooppi
- A. b. swaynei – swaynenpunalehmäantilooppi
- A. b. tora – tora
Levinneisyys ja elinympäristö [muokkaa]
Punalehmäantiloopit elävät ruohosavanneilla ja pärjäävät pitkänkin heinän keskellä. Lajia tavattiin aiemmin laajoilla alueilla Afrikassa, mutta nykyisin sitä on jäljellä enää osissa Botswanaa, Namibiaa, Etiopiaa, Tansaniaa ja Keniaa.[5] Sukupuuttoon kuolleen pohjanpunalehmäantiloopin levinneisyys ulottui pohjoisessa mahdollisesti Palestiinaan saakka[6].
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Alcelaphus buselaphus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Nimistöehdotus
- ↑ a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Alcelaphus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 13.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 131. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6. (alalajien suomenkielisten nimien lähde)
- ↑ Animal Diversity Web
- ↑ Koivisto, Ilkka; Sarvala, Maija; Liukko, Ulla-Maija (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet 3. Nisäkkäät, Matelijat, s. 200. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4689-6.
