Leena Simonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leena Simonen Kuluttajaliiton seminaarissa 2020. Alkupräisen kuvan ottanut Linda Lipponen.

Leena Kaarina Simonen (s. 8. helmikuuta 1946 Alavieska) on suomalainen järjestöneuvos.[1] Hän toimi Suomen Kuluttajaliitto ry:n pääsihteerinä vuosina 1978–1997. Tuona aikana liitto tuli valtionapujärjestelmän piiriin ja sai aseman lausunnonantajana. Vuonna 1997 Simonen siirtyi ympäristöministeriöön, jossa hän toimi kansainvälisten asiain neuvoksena, kunnes jäi eläkkeelle 2008.

Koulutus [2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilastutkinto, Ylivieskan yhteiskoulu, 1966; Valtiotieteen kandidaatin tutkinto, yleinen valtio-oppi, Helsingin yliopisto,1974 ja valtiotieteen maisteri, 1974; Kelpoisuus kansanopiston opettajan toimeen, (kansanopistojen valtionavusta annettu A 4/1970), Työväen Akatemia, 1976; Ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito, Valtion kielitutkintolautakunnan apujäsen Ann-Mari Arnold, 1976;Talouspolitiikan 37. johtamiskurssi, SITRA, 1991; Valtakunnallinen maanpuolustuskurssi, Sotakorkeakoulu, 1992; Ranskan kielen kurssi, CERAN, Spa, Belgia, 1998; Englannin kielen kurssi, EF Executive Centre, Cambridge, Englanti, 1998; Stora Enso Executive 2002 (Johtamiskoulutus/JOKO), Helsinki School of Economics, 2003; Johtamisen erikoisammattitutkinto, Johtamistaidon opisto JTO ry, 2006 ja Kertomukset kirjaksi -verkkokurssi (2006-2008), Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, 2008

Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leena Simonen työskenteli opiskeluaikoinaan lyhyitä jaksoja seuraavasti [2]: harjoittelija, Kalajokilaakson Osuusliike, vuosina 1964-1966; pääohjaaja, Helsingin Kotien Puolesta ry:n lasten päiväleirillä,1967; Suomen Sosialidemokraattinen Puolue rp:n palveluksessa, 1968; piirisihteeri, Helsingin Sosialidemokraattinen Nuorisopiiri ry, 1969; vs. toimistosihteeri, Suomen Kasvatusopillinen Yhdistys ry, 1970 ja tp. työnvälitysharjoittelija, Helsingin työvoimapiiri, 1970

Vuosina 1970–1975 Simonen toimi Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n toimitsijana koulutusjaostossa ja vuosina 1975–1978 Työväen Akatemian yhteiskunnallisten aineiden ja kurssitoimintaa ohjaavana opettajana. Vuosina 1978–1979 hän toimi Kotineuvontaliiton toiminnanjohtajana. Hänen johdollaan Kotineuvontaliitosta kehitettiin ensin Kuluttajaneuvontaliitto (1979–1987) ja sen jälkeen Suomen Kuluttajaliitto (1987–1990). Liitto aloitti 18. kesäkuuta 1990 kokonaan uudelta pohjalta riippumattomana, laaja-alaisena ja itsenäisenä kuluttajien etujärjestönä. Simonen toimi myös uuden liiton pääsihteerinä, kunnes siirtyi ympäristöministeriöön.

Suomen Kuluttajaliiton aikoina Simonen osallistui moniin merkittäviin yhteiskunnallisiin hankkeisiin valtion komiteoissa, neuvottelukunnissa ja muissa julkishallinnon ja elinkeinoelämän yhteistoimintaelimissä ja osallistui laajasti yhteiskunnalliseen keskusteluun kuluttajan näkökulmasta. Hän oli perustamassa velkaneuvonta- ja velkajärjestelyjärjestelmää ja edusti yleisesti kuluttajia julkisuudessa ja suhteessa viranomaisiin. Hänen aikanaan luotiin yhteydet myös kansainvälisiin kuluttajaorganisaatioihin.[3]

Ympäristöministeriössä kansainvälisten asiain neuvos Simonen toimi EU-yhteistyön tulosryhmän päällikkönä vuosina 1999–2008. Vuosina 1997–1999 hän vastasi Suomen ensimmäisen EU-puheenjohtajakauden ympäristöasioiden valmistelusta ja sen koordinaatiosta ministeriössä. EU-yhteistyön tulosryhmän päällikkönä hän johti myös vuoden 2006 Suomen EU-puheenjohtajakauden valmistelun yhteensovittamista ministeriössä osana tulosryhmän muuta toimintaa.

Simonen palasi vuonna 2010 Kuluttajaliiton toimintaan aluksi paikallisella tasolla. Liiton nimi muutettiin kuluttajajärjestöjen yhdistymisen seurauksena Kuluttajaliitto-Konsumentförbundet ry:ksi vuonna 2010. Ensin Simonen toimi Pääkaupunkiseudun Kuluttajien varapuheenjohtajana ja 15.3.2016 alkaen Pääkaupunkiseudun Kuluttajat ry:n puheenjohtajana, missä tehtävässä hän toimi 12.4.2018 saakka ja hallituksen jäsenenä edelleen kesäkuusta 2022 lähtien .[4] Kuluttajaliiton liittokokouksessa 15.4.2013 Leena Simonen valittiin Kuluttajaliiton puheenjohtajaksi vuosiksi 2013–2016.[5]

Kuluttajaliiton liittokokous 1.10.2016 uudisti liiton toimintarakenteet. Sen mukaan liiton ylin päättävä elin liittokokousten välillä on kuluttajayhdistysten edustajista koostuva valtuusto, jonka puheenjohtajaksi Leena Simonen valittiin yksimielisesti vuosiksi 2016–2018 ja uudestaan liittokokouksessa 12.9.2022 äänestystuloksen (36-8) perusteella. Valtuusto valitsee liitolle suppean hallituksen ja sille puheenjohtajan[6] , hyväksyy tilipäätöksen, vuosikertomuksen, talousarvion ja toimintasuunnitelman. Valtuusto myöntää vastuuvapauden tilivelvollisille ja päättää kuluttajapolitiikan suuntaviivoista.

Liittokokouksessa vuonna 2018 Simoselle myönnettiin kunniapuheenjohtajan arvo.

Simonen on Kuluttajamedia ry:n (vuoteen 2021 saakka Kuluttajatietoisuuden Edistämisyhdistys KERY ry) perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja (2013–2014). 15.2.2014 - 15.6.2022 hän on ollut yhdistyksen varapuheenjohtaja.[7] Kuluttajaviranomaisten julkaisema Kuluttaja-lehti siirtyi Kuluttajamedia ry:n tuottamaksi julkaisuksi vuoden 2014 alusta lukien.[8]

Riippumattoman ja itsenäisen Kuluttajaliiton 25-vuotisjuhlan merkeissä vuonna 2015 julkaistiin Leena Simosen kirjoittama ja Katri Jakosuon toimittama "Kuluttajaliiton historia 1990 - 2015 -kohokohtia" (ISBN: 978-952-9787-55-5 (nid.), 978-952-9787-56-2 (pdf).

Tasavallan Presidentti myönsi 17.6.2016 Leena Simoselle järjestöneuvoksen arvonimen.

Kansan Sivistysrahaston alarahastona toimii Leena Simosen rahasto.[9] Leena Simonen -tunnustuspalkinto perustettiin vuonna 2020. Palkinto jaetaan ansiokkaasta kuluttajatoiminnan perustason työstä henkilölle tai yhteisölle 3–5 vuoden välein.

Simosen arkistoaineistoa on Työväen Arkistossa.[10]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simosen vanhemmat olivat kansanedustaja, pienviljelijä Heikki Simonen ja emäntä Irja Anna Orvokki Simonen (o.s. Jylkkä). Simonen oli naimisissa YTM Niilo Johannes Koljosen (1927-2004) kanssa vuodet 1972-1979. Avioliitosta syntyi yksi poika (1974).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valtioneuvoston kanslian tiedote; Tasavallan Presidentin esittely: Tasavallan Presidentin 17.6.2016 myöntämät arvonimet (66 kpl); Järjestönevos Simonen Leena Kaarina, entinen kansainvälisten asiain neuvos, valtiotieteiden maisteri, Helsinki
  2. a b Nimikirjanote, Ympäristöministeriö, 2.9.2008
  3. Kuluttajaliiton historia 1990–2015, Kohokohtia (ISBN: 978-952-9787-5 nid. ja 978-952-9787-56-2 pdf)
  4. http://www.kuluttajaliitto.fi/tietoa-meista/kuluttajaliiton-jasenet/kuluttajayhdistykset/
  5. Kuluttajaliitolle uusi puheenjohtaja ja hallitus 16.4.2013. Kuluttajaliitto. Arkistoitu 12.5.2013. Viitattu 18.4.2013.
  6. Tietoa meistä/organisaatio ja tiedotteet 2016. Kuluttajaliitto.
  7. Kuluttaja-lehti 1/2014, 3/2014 ja 7/2015
  8. Juha Beurling: Uusia suunnitelmia. Kuluttajan Nappo (Kuluttajaliiton lehti), 2014, nro 1, s. 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.11.2014. (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. Kansan Sivistysrahasto[vanhentunut linkki]
  10. Arkisto (Arkistoitu – Internet Archive), Työväen arkisto.