Leberin tauti
Wikipedia
Leberin tauti on perinnöllinen mitokondrioiden toimintahäiriö, joka aiheuttaa vaikean näkövamman.
Leberin tauti puhkeaa yleensä elämän kolmannella vuosikymmenellä; tästä saattaa kuitenkin olla merkittäviäkin poikkeuksia. Näkö alkaa hämärtyä ensin toisessa silmässä, ja se voi nopeastikin sokeutua. Myös toisen silmän näkö alkaa heiketä tämän jälkeen. Useimmilla potilailla sairauteen ei liity muita oireita kuin näkövamma.
Toistaiseksi tuntemattomasta syystä 80 prosenttia kaikista Leberin tautiin sairastuneista on miespuolisia. Joillakin potilailla ilmenee näkövamman lisäksi keskushermostoperäisiä oireita.[1]
Leberin taudille ei tunneta parantavaa hoitoa.
Tautiluokitukset [muokkaa]
- ICD10 = H47.2
- ICD9 = 377.16
- OMIM = 535000
