Lavotškin La 400 Dal

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lavotškin La-400 Dal oli epäonnistunut venäläisten korkeatorjuntaa varten suunniteltu ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Lavotškinin suunnittelutoimisto teki harvoja ohjusprojekteja. Dal-projekti peruutettiin vuonna 1973. Ohjusjärjestelmätyyppiä ei siten hyväksytty lainkaan aktiiviseen palveluskäyttöön. Ohjustyypin ns. Nato-tunnus oli SA-5 Griffon, joka korvautui myöhemmin toisella (SA-5 Gammon, S-200). Itse ohjusosan nimitys oli V-1000.

Ohjusjärjestelmä oli raskas ja vaikeasti liikuteltava, mutta sen etuina oli muun muassa hyvin korkea pystyulottuvuus (apogee), noin 30 kilometriä. Vaakaulottuvuus oli noin 200 kilometriä. Ohjustyypin taisteluosa suunniteltiin varustettavan ydinlatauksella. Luultavasti ydinkärki oli tyypiltään RDS-4 Tatjana. Tatjana oli taktinen plutonium-pohjainen imploosioon pohjautuva fissioräjähde, voimakkuudeltaan noin Fat Man -pommin tasoa (30 kT).

Ohjusjärjestelmä oli täysin tutkaohjattu ja korkeatorjuntaan tähdätty (muun muassa korkealla lentävät tiedustelukoneet, kuten U-2).

Suunnittelutoimiston johtaja Lavotškin kuoli, ehkä yllättäin 9. kesäkuuta 1960, mikä vaikeutti ohjushankkeen toteutumista.[1]

Lavotškin La-400 Dal esittää olemassaolollaan syyt siihen, miksei esimerkiksi S-50 taikka S-100 -tunnuksia käytetty vastaavasti. Artikkelin laatijan näkemyksen mukaan, olisi La-400 Dal tarkoitettu olemaan S-50/S-51 sekä La-420 Dal M olemaan S-100. Vastaavia tyyppinimityksiä lienee käytetyn, lähinnä Nato-maita hämäämään. Kirjalähde mainitsee tällaisen salaperäisyyteen verhoutumisen, olleen yleinen käytäntö aikansa Neuvostoliitossa.[2]

Ohjustyypin suora perillinen oli S-200. La-400 Dal vaikutti myös osaltaan muiden myöhempien it-ohjustyyppien (muun muassa S-125) kehittelyyn. Niin sanottu jatkoversio oli tyypiltään La-420 Dal M, jota ei sitäkään hyväksytty aluetorjuntaan.

Tallinnan sekä Leningradin kaupungit on voitu yhdistää tähän keskeneräiseksi jääneeseen it-ohjusjärjestelmätyyppiin. Nämä molemmat sijaitsivat silloisen Neuvostoliiton reunamilla. Bakun ohella nämä kaupungit olivat ilmeisesti tarkoitetut jäämään kehitettävän aluetorjuntaohjusjärjestelmän suojauspiiriin eli suojauskatveeseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ahti Lappi: Ilmatorjunta Kylmässä Sodassa, Ilmatorjuntasäätiö, Jyväskylä 2003 (Gummerus) (s. 98)
  2. Ahti Lappi: Ilmatorjunta Kylmässä Sodassa, Ilmatorjuntasäätiö, Jyväskylä 2003 (Gummerus) (s. 96)

Ahti Lappi: Ilmatorjunta Kylmässä Sodassa, Ilmatorjuntasäätiö, Jyväskylä 2003 (Gummerus) (s. 96-98)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]