Lauscha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lauscha
Vaakuna
Vaakuna

Lauscha

Koordinaatit: 50°28′N, 11°9′E

Valtio Saksa
Osavaltio Thüringen
Piirikunta Sonneberg
Hallinto
 – Pormestari Norbert Zitzmann (SPD)[1]
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 18,72 km²[1] km²
Korkeus 625[1] m
Väkiluku 3 691[1]
 – Tiheys 197,2[1] as./km²

Lauscha on kaupunki Saksan Thüringenin osavaltiossa Sonnebergin piirikunnassa. Lauscha tunnetaan käsinpuhalletuista lasiesineistä[2], erityisesti joulukuusen koristeista[3].

Museoon siirretty lasinpuhaltajan työpaja 1930-luvun Lauschasta.
Lauschan rautatieasema joulukuussa 2001.

Lauscha sijaitsee Thüringer Schiefergebirgen vuoristossa syvässä laaksossa. Lauschan rautatieasema on 611 metrin korkeudella merenpinnasta, ja korkein kaupungin alueella oleva vuorenhuippu Pappenheimer Berg kohoaa 834,5 metriin. Keskimääräinen korkeus on 625 m[1].

Joulukoristeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasimestarit Hans Greiner ja Christoff Müller perustivat lasihytin 1595, ja siitä saivat alkunsa Lauscha ja paikallinen lasinvalmistus. Lasihelmiä valmistettiin lasiputkesta lampputyönä 1700-luvulta alkaen, ja 1800-luvulla työ tehostui kun liekki saatiin palkeilla entistä kuumemmaksi. Myös puhallettuja helmiä valmistettiin. Kuusenkoristeista on ensimmäinen maininta 1860-luvulta erään kauppiaan luettelosta. Sonnenbergin alueesta tuli Saksan leikkakalujen ja samalla kuusenkoristeiden valmistuksen keskus, ja Lauschassa erikoistuttiin kuusenkoristeisiin. Puhaltajat työskentelivät kotonaan ja myivät tuotteensa tukkukauppaille, joista he joutuivat riippuvaisiksi. Osavaltion kotiteollisuusväki oli Saksan köyhintä, ja kaikki perheenjäsenet lapsia myöten osallistuivat työhön elannon hankkimiseksi. Postimyynnin yleistyessä tuotos parani, ja osuuskuntien perustamisen ansiosta saatiin myös työoloja paremmiksi.[3]

Ensimmäisen maailmansodan aikana koristeiden tuotanto laantui, mutta jo 1923 Lauschaan perustettiin lasikoulu. Vaikka joulukoristeet saivat Saksassa aiemman koristeellisen tyylin sijasta nyt vaikutteita ajan yksinkertaisemmasta tyylistä ja 1930-luvulla jopa pintaansa hakaristikuvioita ja kansallishenkeä nostattavia vanhoja symboleita, Lauschassa pääosa tuotannosta noudatti vanhaa perinnettä. 1943 joulukoristeiden tuotanto keskeytettiin mutta jatkui heti sodan päätyttyä nyt DDR:ksi muuttuneessa valtion osassa. Tuotanto vietiin pääasiassa Neuvostoliittoon. Vähitellen tuotanto koneellistui. Puhaltajista monet siirtyivät Länsi-Saksaan Neustadtiin. Saksojen yhdistyessä Lauschan puhaltajat joutuivat jälleen hankkimaan tarvikeensa itse ja huolehtimaan markkinoinnista. Monet puhaltajat ovat ryhtyneet tekemään koristeita vanhoilla muoteilla.[3]

Lasikoulu Berufsfachschule Glas perustettiin kaupunkiin uudelleen 1991, ja vuosittain kaupungissa pidetään kahtena adventtina joulumarkkinat Kugelmarkt, jonne tulee yleisöä kymmeniätuhansia.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Lauscha, DB, City.com, viitattu 13.7.2012
  2. Museum fü Glaskunst Lauscha, viitattu 13.7.2012
  3. a b c d Kaisa Koivisto, Hannele Nyman, Marjo-Riitta Saloniemi, Joulupuu on rakennettu, Tammi 2009, s. 139–155.