Lauri Luoto
Lauri Luoto, oikea nimi Bruno tai Väinö Sjögren (ven. Вяйне Филимонович Шёгрен, Väinö Filimonovitš Sjögren; 1886[1] tai 1889[2] Längelmäen Eväjärven kylä – 9. helmikuuta 1938 Petroskoin lähellä[1]) oli suomalainen kirjailija, joka vaikutti myös Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luoto syntyi hämäläiseen maanviljelijäperheeseen. Nuorena hän muutti Yhdysvaltoihin, jossa työskenteli metsurina ja kaivosmiehenä, mutta palasi sitten Suomeen ja osallistui vuoden 1918 sisällissotaan. Punaisten tappion jälkeen hän pakeni Neuvosto-Venäjälle, josta hän yritti siirtyä takaisin Yhdysvaltoihin, mutta jäi Siperiassa Koltšakin armeijan vangiksi. Sittemmin hän palasi Leningradiin, josta hän 1920-luvulla muutti Neuvosto-Karjalaan.lähde?
Vuonna 1935 Luoto joutui poliittisten syytösten kohteeksi, ja hänet erotettiin nationalistina Neuvostoliiton kirjailijaliitosta.[3][4] Hänet pidätettiin 22. joulukuuta 1937, tuomittiin kuolemaan vakoilusta ja ammuttiin. Tuomio kumottiin vasta vuonna 1989.[1]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luodon ensimmäiset romaanit Pakolaisena (1925), Valkoisen leijonan metsästäjät (1926), Kamaran sankarit (1927) ja Ikuiset uhritulet (1929) julkaistiin yhdysvaltalaisessa työväenliikkeen kustantamossa, koska tekijä ei saanut niitä julki Neuvostoliitossa. Suomen ja Venäjän kansalaissodasta kertovien teosten eksoottiset aiheet ja jännittävä juoni herättivät kiinnostusta amerikkalaisissa lukijoissa.lähde?
1920–1930-lukujen vaihteessa Luodon kirjoituksia ilmestyi Punainen Karjala ja Vapaus -lehdissä sekä muissa Neuvostoliiton suomenkielisissä julkaisuissa. Vuonna 1931 ilmestyi Suomeen sijoittuva ajankohtainen näytelmä Lapualaasia. Näytelmää Aseet puhuvat (1933) ja Jalmari Virtasen kanssa kirjoitettua Herra Malperi lähtee sotaan (1935) esitettiin Petroskoin suomalaisessa teatterissa. Niistä ensimmäinen kertoo Suomen kansalaissodasta ja toisen aiheena on Aunuksen retkikunnan hyökkäys ja punaisten Viteleeseen tekemä vastaisku. Kuvauskokoelmien Jäämeri ärjyy (1933) ja Lakeuksien Aunus (1933) aiheena ovat Muurmannin rannikon suomalaisten kalastajien ja aunukselaisten kolhoositalonpoikien elämä.
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pakolaisena: Romaani. Superior: Amerikan suomal. sosialistiset kustannusliikkeet, 1925. – Näköispainos: ntamo, 2016. ISBN 978-952-215-655-6
- Valkoisen leijonan metsästäjät: Romaani. Superior: Amerikan suom.sos. kustannusliikkeiden liitto, 1926. (Digitoitu versio Internet Archivessa)
- Kamaran sankarit: Romaani. Superior: Amerikan suom. sos. kustannusliikkeiden liitto, 1927. (Digitoitu versio Internet Archivessa)
- Ikuiset uhritulet: Romaani. Superior: Amerikan suom. sos. kustannusliikkeiden liitto, 1929. (Digitoitu versio Internet Archivessa)
- Lapualaasia: 2-osainen komedia. Leningrad–Petroskoi: Kirja, 1931.
- Merkkitulet, Kirja, 1931 toimittanut L. Helo ; Karjalan proletaaristen kirjailijain yhdistys, sisältää Luodon kertomukset Natumarkka ja Meinasin ruveta rantajätkäksi.
- Jäämeri ärjyy. Petroskoi: Kirja, 1933.
- Lakeuksien Aunus. Petroskoi: Kirja, 1933.
- Matkakertomuksia ja kuvauksia. Leningrad: Periodika, 1934.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Otkrytyi Spisok / Väinö Sjögren ru.openlist.wiki. Viitattu 23.12.2023. (venäjäksi)
- ↑ Djužev, Ju.I.: Pisateli Karelii: biobibliografitšeski slovar, s. 192. Petrozavodsk: Ostrova, 2006. ISBN 5-98686-006-3.
- ↑ Djužev, Ju. I.: Pisateli Karelii: biobibliografitšeski slovar, s. 192–193. Petrozavodsk: Ostrova, 2006. ISBN 5-98686-006-3.
- ↑ Suomalaisnatsionalistinen kirjailija L. Luoto eroitettu Kirjailijaliitosta. Rintama, 1935, nro 11. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Natsionalnyje pisateli Karelii: finskaja emigratsija i polititšeskije repressii 1930-h godov: biobibliografitšeski ukazatel = Karjalan kansalliset kirjailijat: suomalaisten maastamuutto ja 1930-luvun poliittiset rangaistustoimet: biobibliografiahakemisto, s. 52–53. Petrozavodsk: , 2005. ISBN 5-7378-0074-1.
| ||||||||||
