Lauri Johansson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lauri "Late" Oskari Johansson (s. 1. joulukuu 1965 Lapinjärvi)[1] on toinen vuonna 1999 perustetun rikollisliiga Natural Born Killersin (NBK) perustajista. Toinen on Erkki "Murha-Maija" Eino Tapio Kekkonen. Johansson on julkisuudessa sanonut, että jengin pääsyvaatimuksena on tehty selvittämätön henkirikos. Johansson syrjäytettiin johtajanpaikalta hänen tultuaan vankilassa uskoon ja tunnustettuaan kaksi selvittämätöntä henkirikosta. Johanssonin vanhemmat olivat yrittäjiä. Hänen isänsä oli kuorma-autoilija, joka surmattiin vuonna 1991, Johanssonin taksia työkseen ajanut äiti kuoli syöpään vuonna 2004.

Johanssoniin kohdistunut murhayritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johansson yritettiin tappaa 4. helmikuuta 2001 Espoon Karakalliossa. Lapinjärveläinen Hannu Tapio Lämsä yritti virittää Johanssonin vaimon Saab-auton alle pommin, mutta pommi räjähti kesken virityksen hänen käsiinsä. Lämsä loukkaantui räjähdyksessä vakavasti.[2]

Tapausta käsiteltiin Espoon käräjäoikeudessa, ja turvatoimet olivat poikkeuksellisen tiukat. Lämsä tuomittiin yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen murhan yrityksestä ja tuhotyöstä. Risto Jussi Lallo sai osallisena yhdeksän vuotta vankeutta. Syyttäjä oli vaatinut rangaistusta myös kolmannelle miehelle, jonka epäiltiin olleen Lämsän ja Lallon toimeksiantaja. Hänen syytteensä oikeus hylkäsi.[3]

Helsingin hovioikeus alensi Lämsän tuomion 6 vuodeksi ja 6 kuukaudeksi vankeutta. Lieventävänä asianhaarana oikeus piti Lämsän saamia vakavia vammoja. Lallon tuomio säilyi ennallaan. Korkein oikeus ei muuttanut Lämsän ja Lallon tuomioita kesäkuussa 2003.

Sami Huhtimon murha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johansson ampui Nagant-revolverilla 16. syyskuuta 2001 syrjäisellä metsätiellä Porvoossa Sami Kristian Huhtimon, 32. Huhtimo oli liittynyt NBK:n jäseneksi vuonna 2000 ja olisi halunnut erota järjestöstä. Johansson ei suostunut eroanomukseen.[4]

Johansson, NBK:n sihteeri Jani Osmo Tapani Jokinen ja Vesa Juhani Kosonen vangittiin murhasta epäiltynä. Valtionsyyttäjä Jukka Rappe nosti kuitenkin murhasyytteen vain Johanssonia vastaan. Sami Huhtimon äiti ajoi tästä huolimatta Porvoon käräjäoikeudessa asianajajansa Kari Korhosen avustuksella murhasyytettä myös Jokiselle ja Kososelle.

11. maaliskuuta 2002 alkaneen oikeudenkäynnin alussa Johansson esiintyi Suomen jääkiekkomaajoukkueen paidassa, jonka selässä oli numero 50 ja nimi Remu. Johansson asteli saliin omatekoisen kyltin kanssa, jossa oli Imatralla surmatun Eveliina Lappalaisen kuva ja teksti: "Try me, asshole" (Kokeile minua, persereikä).

Johansson kiisti teon kokonaisuudessaan käräjäoikeudessa. Oikeuskäsittelyn aikana suoritetun mielentilatutkimuksen mukaan hän oli alentuneesti syyntakeinen.

Käräjäoikeus totesi joulukuussa 2002 antamassaan päätöksessä, että kaikki kolme miestä olivat syyllisiä Huhtimon murhaan ja langetti jokaiselle elinkautisen vankeustuomion. Käräjäoikeus totesi, että Johanssonin tutkimuksessa havaittu psyykkinen häiriö ei ollut riittävä osoitus syyntakeisuuden alentumisesta vaan tämä oli ymmärtänyt tekonsa syy-seuraussuhteet.[5]

Helsingin hovioikeudessa Johansson yllättäen tunnusti surmatyön ja väitti toimineensa yksin. Hän oli omasta mielestään syyllistynyt täyttä ymmärrystä vailla tehtyyn tappoon.[6]

Heinäkuussa 2003 hovioikeus kumosi Jani Jokisen ja Vesa Kososen tuomiot. Johanssonin elinkautinen tuomio täydessä ymmärryksessä tehdystä murhasta pysyi ennallaan.

Korkein oikeus käsitteli juttua vielä Johanssonin osalta, mutta ei marraskuussa 2004 muuttanut aikaisempien oikeusasteiden tuomioita millään lailla.[7]

Amfetamiinikauppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johansson, Jani Jokinen ja Jari Tapio Natunen järjestivät amfetamiinikauppoja kirkkonummelaisella huoltoasemalla lokakuussa 2001. Espoon käräjäoikeus tuomitsi kolmikon kuuden ja puolen vuoden mittaisiin vankeusrangaistuksiin helmikuussa 2002.[8]

Joulukuussa 2002 Helsingin hovioikeus kovensi Johanssonin ja Jokisen tuomion kahdeksaksi vuodeksi vankeutta. Natusen tuomio koveni seitsemäksi vuodeksi vankeutta.

Kahden henkirikoksen tunnustus medialle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sami Huhtimon murhasta saamansa elinkautistuomion aikana Lauri Johansson myönsi rikoslehti Alibille haastattelun, joka julkaistiin lehdessä vuoden 2008 ensimmäisessä numerossa. Haastattelussa Johansson kertoi tulleensa uskoon ja tunnusti tehneensä kaksi selvittämättömäksi jäänyttä henkirikosta.

Toinen henkirikoksista paljastui Kotkassa heinäkuussa 1992. Uhri oli vuonna 1962 syntynyt Pauli Juhani Saastamoinen. Saastamoista oli ammuttu ja hänen jalkoihinsa oli sidottu betonipainot, jotta ruumis pysyisi upoksissa veden alla. Ruumis kuitenkin nousi pintaan Hallan satama-altaalla kaasuuntumisen ansiosta.[9]

Toinen Johanssonin tunnustamista henkirikoksista tapahtui 31. elokuuta 1998. Uhrina oli helsinkiläinen liikemies ja rock-muusikko Remu Aaltosen veli Jari Aaltonen.[10] Aaltosen oli tuona päivänä tarkoitus tavata Johansson. Aaltonen astui bensa-asemalla Mellunmäessä tummansiniseen Audiin ja katosi jäljettömiin. Poliisi epäili alusta alkaen, että Aaltonen oli joutunut henkirikoksen uhriksi ja käynnisti laajat tutkimukset ja aloitti etsinnät ruumiin löytämiseksi.[11]

Pari viikkoa katoamisen jälkeen poliisi pidätti ja vangitsi Johanssonin ja hänen kumppaninsa henkirikoksesta epäiltynä. Molemmat vapautettiin näytön puutteessa. Johanssonin Alibille antamien tunnustusten vuoksi poliisi ryhtyi tutkimaan kumpaakin tapausta uudelleen.[12] Helmikuussa 2008 poliisi aloitti suuretsinnät metsäalueella Uudellamaalla Jari Aaltosen ruumiin löytämiseksi. Johansson kävi useasti poliisin kanssa etsintäalueella, metsäalueella Uudellamaalla, mutta ei muistanut tarkkaa hautapaikkaa. Poliisi lopetti Aaltosen ruumiin etsinnät toukokuun 2008 loppupuolella tuloksettomina. [9] [13]

Tunnustusten seurauksena NBK:n jäsenet syrjäyttivät Johanssonin pois johdosta. Syrjäytys johtui siitä, että Johansson rikkoi itse laatimaansa NBK-sääntöä, jonka mukaan ns. vasikoimisesta poliisille menettää henkensä. Sama uhka koskee myös tällaisen jäsenen läheisiä. Johansson sai tämän vuoksi vankilassa uhkauksia ja hänet jouduttiin siirtämään vankilan turvaosastolle kärsimään elinkautistaan.[14]

Joulukuussa 2008 Aaltosen ja Saastamoisen henkirikosjutut siirtyivät syyttäjälle syyteharkintaan. Johanssonin mukaan hän surmasi Aaltosen ampumalla ja motiivina tekoon oli huumevelat. Johanssonin lisäksi jutussa epäiltiin toista miestä, joka istui elinkautista murhasta. Tämä myönsi oman osuutensa tapahtumiin. Johanssonille luettiin Helsingin käräjäoikeudessa syytteet kahdesta murhasta 23. huhtikuuta 2009. Johansson myönsi murhasyytteet oikeiksi, mutta katsoi olleensa alentuneesti syyntakeinen tekohetkillä.[9]

6. marraskuuta 2009 käräjäoikeus katsoi Johanssonin syyllistyneen kahteen murhaan, mutta katsoi Sami Huhtimon murhasta saadun elinkautisen riittäväksi seuraamukseksi.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]