Laurent Fignon

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Laurent Fignon

Laurent Fignon (12. elokuuta 1960 Pariisi31. elokuuta 2010) oli ranskalainen ammattipyöräilijä. Lempinimellä Professori tunnettu Fignon voitti Ranskan ympäriajon vuosina 1983 ja 1984 sekä Italian ympäriajon 1989.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan ympäriajon vuosina 1978, 1979, 1981 ja 1982 voittanut Bernard Hinault, Fignon´n joukkuetoveri Renault-Elf-Gitane -tallissa, joutui jäämään pois vuoden 1983 kilpailusta loukkaantumisen takia. Kilpailua johtanut Pascal Simon hävisi 15,6 kilometrin aika-ajoetapilla Fignon´lle yli kolme minuuttia. Kun Fignon voitti kilpailun toisen aika-ajon, hänestä tuli 22-vuotiaana Tour de Francen nuorin voittaja vuoden 1933 jälkeen.

Vuoden 1984 Italian ympäriajossa Fignon sijoittui toiseksi Francesco Moserin jälkeen. Lopputulokseen vaikutti kenties ratkaisevasti italialainen tv-helikopteri, joka viimeisellä aika-ajoetapilla lensi sääntöjen mukaisesti Fignon´n vierellä, mutta Moserin takana.

Saman vuoden Ranskan ympäriajossa Laurent Fignon oli vahvempi kuin La Vie Claire -talliin siirtynyt Bernard Hinault. Silmälaseistaan ja poninhännästään tunnettu Fignon voitti aika-ajon kilpailun 7. etapilla, löi Hinault´n loppukirissä toisesta sijasta 14. etapilla ja kukisti hänet selvästi aika-ajossa 16. etapilla. Legendaariseen Alpe d`Huez´n nousuun päättyneellä etapilla Fignon voitti Hinault´a kolme minuuttia. Tämän jälkeen Fignon voitti nousuun päättyneen etapin La Plagne´ssa, kilpailun 20. osuuden Morzine - Crans Montana sekä 22. etappina ajetun aika-ajon; viiden etappivoiton myötä saavutettu kokonaisvoitto teki hänestä supertähden Ranskassa.

Fignon joutui polvivaivojen vuoksi jäämään pois vuoden 1985 Tour de France'sta, hän keskeytti kilpailun seuraavana vuonna ja sijoittui seitsemänneksi vuonna 1987, jolloin hän voitti La Plagne´en päättyneen 18. etapin. Seuraavana vuonna Fignon joutui jälleen keskeyttämään kilpailun.

Vuonna 1989 Laurent Fignon nousi maailmanrankingin ykköseksi ohi Irlannin Sean Kellyn. Fignon uusi edellisvuoden voittonsa Milano–San Remo -klassikossa sekä voitti Italian ympäriajon huolimatta väitetystä italialaisajajien epäoikeudenmukaisesta taktiikasta, jolla pyrittiin saamaan voitto järjestäjämaahan.

Saman vuoden Tour de France´ssa Fignon johti USA:n Greg LeMondia 50 sekunnilla ennen kilpailun päättänyttä aika-ajoetappia. LeMond kuitenkin voitti aika-ajon 58 sekunnilla ja samalla Ranskan ympäriajon kaikkien aikojen pienimmällä erolla, vain kahdeksalla sekunnilla. Tulokseen vaikuttivat kenties ratkaisevasti LeMondin uudenaikaiset ohjaustanko ja kypärä sekä Fignon´n ihotauti.

Fignon jäi 1989 kiinni amfetamiinin käytöstä Hollannissa järjestetyssä kilpailussa.[1] Hän myönsi myöhemmin kirjassaan käyttäneensä dopingaineita uransa aikana.[2]

Fignon ei osallistunut vuoden 1990 Ranskan ympäriajoon, sijoittui kuudenneksi vuonna 1991 ja sijalle 23 vuonna 1992, jolloin saavutti yhdeksännen, ja viimeisen, etappivoittonsa kilpailun 11. osuudella Mulhouse´ssa.

Lopettaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattilaisuransa jälkeen Laurent Fignon oli järjestämässä kilpailuja, huomattavimpana Pariisi-Nizza, jonka järjestelytehtävistä hän luopui vuonna 2004. Fignon kertoi kesäkuussa 2009, että hänellä on pitkälle edennyt syöpä.[3]. Hän kertoi suolistosyövän levinneen ainakin haimaan.[4] Lääkehoidosta huolimatta hän kuoli elokuussa 2010.[2]

Suurimmat voitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1982 Renault-Elf-Gitane
1983 Renault-Elf-Gitane
  • Critérium International, kokonaiskilpailu sekä etappi
  • Ranskan ympäriajo, kokonaiskilpailu sekä 21. etappi
  • Tirreno-Adriatico, etappi
  • Espanjan ympäriajo, etappi
1984 Renault (Gitane)
  • Ranskan ympäriajo, kokonaiskilpailu sekä etapit 7, 16, 18, 20 ja 22
  • Italian ympäriajo, kokonaiskilpailun 2. sija, mäkikilpailun ja 20. etapin voitto
  • Ranskan mestaruus maantiejossa
1986 Systeme U (Gitane)
1987 Systeme U (Gitane)
1988 Systeme U (Gitane)
  • Milano–San Remo
  • Critérium International, etappi
  • Paris-Camembert
1989 Super U (Raleigh)
  • Italian ympäriajo, kokonaiskilpailu ja etappi
  • Milano–San Remo
  • Ranskan ympäriajo, kokonaiskilpailun 2. sija sekä 18. etappi, ajoi johtajan paidassa etapit 10-20
  • Ronde van Nederland
  • Grand Prix des Nations
1990 Castorama (Raleigh)
  • Critérium International
1991 Castorama (Raleigh)
  • Ranskan ympäriajo, 6. sija
1992 Gatorade (Bianchi)
  • Ranskan ympäriajo, 11. etappi
1993 Gatorade (Bianchi)
  • Ruta Mexico

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. SPORTS PEOPLE: CYCLING; Fignon Drug Results nytimes.com. 7.10.1989. Viitattu 31.8.2010.
  2. a b Kaksinkertainen Tourin voittaja hävisi taistelun syöpää vastaan Yle. 31.8.2010. Viitattu 31.8.2010.
  3. Fignon battling 'late-stage' cancer Eurosport.yahoo.com. 12.6.2009. Viitattu 12.6.2009. (englanniksi)
  4. Fignon facing cancer fight

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]