Laukkuteollisuus Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Laukkuteollisuus Suomessa oli vilkasta erityisesti 1900-luvun jälkipuoliskolla, suunnilleen sotien jälkeisestä ajasta Suomen 1990-luvun alun lamavuosiin asti. Valtaosa Suomen laukkuteollisuudesta oli ja on yhä keskittynyt Äetsän, Vammalan ja Huittisten alueen niin sanottuun ”laukkulaaksoon”. Siellä toimi vielä 2000-luvun puolivälissä noin 80 alan yritystä, jotka tuottivat noin 80 prosenttia Suomessa valmistetuista laukuista, lompakoista ja muista piennahkatavaroista.[1] Muita suomalaisia laukkutehtaita ovat olleet varkautelainen EJ-Laukku Oy (1953–2007),[2] jalkinevalmistaja Pertti Palmroth Oy:n laukkutehdas Virroilla vuoteen 2011 saakka[3] sekä Marimekon laukkutehdas Sulkavalla vuoteen 2013 saakka.[4] Nykyisin suuri suomalainen laukkuyritys on maailmanlaajuisesti toimiva Golla.[5]

Äetsän alueen ”laukkulaakso”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisen Äetsän alueen laukuntekokeskittymää kutsutaan nimellä ”laukkulaakso”. Siellä valmistetaan yhä valtaosa suomalaisista laukuista. Laukkulaakso oli nimenä myös 1990- ja 2000-lukujen alussa alueen nahkatuotteiden valmistusta edistämään pyrkineillä kehityshankkeella[6] ja sen myötä syntyneellä kehitysyhtiöllä Laukkulaakso Oy, joka toiminnan muututtua 2005 tunnetaan nyt nimellä FinnContractor Oy.[7]

Laukkulaakson logo 1990-luvun alusta.

”Laukkulaakson” historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äetsän alueen kotiteollisuuden juuret ulottuvat 1800-luvulle, ja toiseen maailmansotaan asti tuotteina olivat etenkin rukit, kammat, haapalastuista tehdyt olkihatut ja kangaspuiden sukkulat eli syöstävät. Laukut astuivat vahvemmin kuvaan sotien jälkeen[8] ja laukunteon parasta aikaa olivat 1970- ja 1980-luvut.[9]

Kokemäenjokilaakson laukkuteollisuus oli saanut alkunsa Lauri Hellströmin perustamasta Äetsän lyhyttavara- eli Äly-tehtaasta 1929, jossa valmistettiin sarvikampojen ja -piippujen lisäksi muun muassa tupakka- ja rahakukkaroita, lompakoita, salkkuja sekä selkäreppuja.[10] Sotien jälkeen laukkutuotanto kärsi materiaalipulasta, ja laukkuja tehtiin muun muassa armeijan käytöstä poistetuista teltoista ja kuormapeitteistä sekä paperikankaasta ja mustasta kumikankaasta. 1950-luvulla kalliin nahan korvasi yhä useammissa laukuissa telon-nimellä myyty muovitettu kangas, jota tuotiin aluksi ulkomailta kunnes alueelle perustettiin parikin kankaan muovittamoa. Niistä jäi jäljelle Heikki Frimanin pinnoittamo, jonka Finlayson osti vuonna 1973.[8]

Laukkuja ommeltiin paljolti kotiompeluna. 1970-luvulla nahka palasi kuitenkin uudelleen laukkujen materiaaliksi. Se vaati kotiompelukoneita järeämpiä työkaluja, ja tuotannosta tuli enemmän teollista ja useisiin alihankintavaiheisiin pilkottua. Miesten työtä oli aihioiden leikkuu ja naisten ompelu. Mummo saattoi ommella suoraa saumaa kantohihnoihin ja lapset avustaa niittien kiinnityksessä. 1960-luvulla seudulle syntyi kaksi vetoketjutehdasta, joista Kustaa Salmen perustama Salmi Zips osoittautui alan yrityksistä elinvoimaisimmaksi ja toimii nyt ympäri maailmaa.[11]

1960-luvulle asti laukkualaa vauhditti se, ettei omana työnä tehdystä kotityöstä mennyt liikevaihtoveroa. Lainmuutoksen jälkeen kotityö kallistui ja alkoi olla kannattavampaa tehdä laukkuja keskitetymmin tehtaissa. 1970-luvun alussa rakennettu North Bag oli ensimmäinen isompi tehdas, joka tuotti vuonna 1976 Suomesta viedyistä nahkaisista käsilaukuista noin 60 prosenttia ja vei ulkomaille 80 prosenttia tuotannostaan. Toinen suuri laukkuyritys oli huittislainen Laukku-Koivunen Oy, jonka osuus Suomen laukkuviennistä oli 1970-luvun puolessavälissä noin 50 prosenttia. [8]

1970-luvun puolestavälistä alueen laukkutuotanto alkoi kohdata vaikeuksia aluksi öljykriisin nostettua materiaalien hintoja. Nuorta sukupolvea oli vaikea saada kiinnostumaan käsityövaltaisesta teollisuudesta, ja vähitellen halpatuonti ulkomailta alkoi syödä kotimaisten yrittäjien markkinaosuutta. Vuonna 1982 alan yritysten yhteistyötä varten perustettiin Laukkuyhtymä Oy (Bag Union Ltd), jonka toiminta kuitenkin loppui 1990-luvun puolivälissä. 1990- ja 2000-lukujen alussa alueen laukku- ja lompakkotuotantoa yritettiin kehittää yhteiskunnan tukemilla hankkeilla, mutta tulokset jäivät laihoiksi.[8][12]

Nyt valtaosa jäljellä olevista Laukkulaakson yrityksistä on pieniä yhden tai kahden hengen nahkaverstaita. Alan tuotannon alueella ennustetaan edelleen hiipuvan halpatuonnin ja yrittäjien ikääntymisen myötä.[13] Salmi-vetoketjuyrityksen ohella suurin alueen laukkuperinteestä ponnistavista yrityksistä on vuonna 1982 perustettu huittislainen Kassimatti Oy, jonka liikevaihto vuonna 2013 oli noin 1,7 miljoonaa euroa.[14] Se menestyi pitkään joukkueiden ja varustemerkkien tunnuksin varustetuilla jääkiekkokasseilla ja toimi vuoteen 1998 asti Jämsässä entisessä Dixi Oy:n tehtaassa. Nykyisin se työllistää Suomessa noin 15 ja Pietarissa noin 60 henkeä.[15]

Laukkutehtaita muualla Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laukkutehtaita on Suomessa toiminut ja toimii yhä myös muualla kuin Kokemäenjoen ”laukkulaaksossa”, muttei samanlaisina keskittyminä.

Kangasalla toimii vuonna 1942 perustetun, kovia muovilaukkuja valmistavan Asoma Oy:n tehdas.[16]

Vuonna 2007 ajautui Varkaudessa konkurssiin vuonna 1953 perustettu, Pohjoismaiden suurimmaksi kasvanut nahkalaukkujen valmistaja EJ-Laukku Oy, joka tunnettiin tuotemerkistään Three Bags. Yritys teki kuluttajamallistojen ohella kännykkäkoteloita Nokialle ja miehistölaukkuja lentoyhtiöille.[2]

Marimekko valmisti 1970-luvulta asti laukkuja Sulkavalla, kunnes tehdas päätettiin sulkea vuonna 2013.[4]

Vuonna 2011 konkurssiin menneellä[17] jalkineyritys Pertti Palmroth Oy:llä oli laukkutehdas Virroilla.[3]

1970-luvun puolenvälin isoja ja myös vientitoimintaa harjoittavia laukkutehtaita olivat Honko Oy, Sirona Oy ja kouvolalainen Jubella Oy, joka ajautui konkurssiin 1978[18][19].

Muita suomalaisia laukkuyrityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime vuosikymmeninä perustetut suomalaiset laukkualan yritykset eivät välttämättä valmista tuotteitaan lainkaan Suomessa.

Vuonna 1994 Raumalla perustettu Golla valmistaa mobiililaitteiden suojakoteloita ja -laukkuja muun muassa Applelle. Se toimii maailmanlaajuisesti ja myy tuotannostaan 97 prosenttia Suomen ulkopuolelle. Sen liikevaihto oli vuonna 20130selvennä noin 27 miljoonaa ja vuonna 2013 noin 13 miljoonaa euroa. Golla työllistää Suomessa noin 40 ihmistä.[20][5]

Sanna Kantolan ja Bruno Beaugrandin vuonna 2010 perustama Lumi Accessories suuntasi laukkuineen heti kansainvälisille markkinoille ja löysi jälleenmyyjän 25 maasta. Yritys sai jo seuraavana vuonna 2011 Kultainen vaatepuu -palkinnon.[21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Penttinen, Pauliina: Suomen laukkuteollisuuden historia ja kehittäminen. Opinnäytetyö. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu, Tekstiili- ja vaatetustekniikka, 2007. Teoksen verkkoversio (pdf).
  1. ↑ Laukkulaakso Oy: Laukkulaakson perinteiden kaupallinen hyödyntäminen 1.1.04 – 31.12.05 (Arkistoitu – Internet Archive), Joutsenten reitti ry. Viitattu 2.8.2014.
  2. ↑ a b Tuontilaukut kaatoivat Three Bagsin (Arkistoitu – Internet Archive), Kauppalehti 12.7.2007, viitattu 6.8.2014.
  3. ↑ a b Kenkäyhtiö Pertti Palmroth konkurssiin, Demari 22.12.2011, viitattu 6.8.2014.
  4. ↑ a b Sulkavan Marimekolla mustien unikkojen päivä: "Kaikki meni", Yle Uutiset 16.5.2013, viitattu 6.8.2014.
  5. ↑ a b Apple on Gollalle kova pala (Arkistoitu – Internet Archive), Talouselämä 27.6.2011, viitattu 6.8.2014.
  6. ↑ Esittelyssä Sirkka Savikangas (Arkistoitu – Internet Archive), Nahkalompakot.fi. Viitattu 2.8.2014.
  7. ↑ Kinnari, Samuli: Laukkulaakso Oy on nyt FinnContractor Oy, Kokemäenjokilaakson Uutiset 3.11.2005. Viitattu 2.8.2014.
  8. ↑ a b c d Viikki, Raimo: Suur-Huittisten historia V, Vanha hallintopitäjä hajoaa (1939–noin 1995), s. 177–183. Huittinen: , 2001. ISBN 952-91-2874-6.
  9. ↑ Ojala, Satu: 50 vuotta yrittäjänä, Kova sisu on vanhemmilta peritty (Arkistoitu – Internet Archive), Sirkka Savikankaan haastattelu, Lauttakylä 18.6.2013. Viitattu 2.8.2014.
  10. ↑ Penttinen 2007 s. 9.
  11. ↑ Contact (Arkistoitu – Internet Archive), Salmi Zips. Viitattu 6.8.2014.
  12. ↑ Lakanneet yritykset, Äetsä, viitattu 6.8.2014.
  13. ↑ Penttinen 2007 s. 52.
  14. ↑ Kassimatti Oy (Arkistoitu – Internet Archive), Taloussanomien Yrityshaku. Viitattu 5.8.2014.
  15. ↑ Kassimatin tarina, Kassimatti Oy. Viitattu 6.8.2014.
  16. ↑ Muovialan kokenut asiantuntija suunnittelee ja valmistaa asiakkaan ehdoilla (Arkistoitu – Internet Archive), Asoma Oy. Viitattu 6.8.2014.
  17. ↑ Kenkäyhtiö Pertti Palmroth konkurssiin, Yle Uutiset 22.12.2011, viitattu 6.8.2014.
  18. ↑ Anttikoski, Riitta: Laukku on käyttöesine. Helsingin Sanomat, 28.05.1977, s. 14. Näköislehti (maksullinen).
  19. ↑ Jubella konkurssiin. Helsingin Sanomat, 5.7.1978, s. 20. Näköislehti (maksullinen).
  20. ↑ Golla Oy (Arkistoitu – Internet Archive), Taloussanomien yrityshaku. Viitattu 6.8.2014.
  21. ↑ Laukkuvalmistaja saa Kultaisen Vaatepuun (Arkistoitu – Internet Archive), Kauppalehti 18.10.2011, viitattu 6.8.2014.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Laukkuteollisuus_Suomessa&oldid=21789550”