Lattarikkaseppä
| Lattarikkaseppä | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Elateriformia |
| Yläheimo: | Seppämäiset Elateroidea |
| Heimo: | Rikkasepät Throscidae |
| Suku: | Aulonothroscus |
| Laji: | laticollis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aulonothroscus laticollis |
|
Lattarikkaseppä, vanhemmalta nimeltään lattavalekauniainen, (Aulonothroscus laticollis) on Euroopassa harvinainen kovakuoriainen. Lattarikkaseppä havaittiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1865 ja seuraava havainto tehtiin Linnansaaren kansallispuistossa vuonna 2007.[3] Vuoden 2010 kansallisessa uhanalaisarvioinnissa lattarikkaseppä on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi (CR).[4]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lattarikkaseppä on 3,2–4 millimetrin mittaisena heimonsa kookkain edustaja Suomessa. Se on pitkänomaisen soikea, tummanruskea kovakuoriainen. Verrattuna lähisukulaisiinsa lattarikkasepän silmän etureunassa on vain pieni kuroutuma tuntosarven tyven vierellä, takarinnassa on molemmilla puolilla urat, joihin keskimmäisten raajojen nilkat mahtuvat eikä pään etuosassa ole pitkittäisharjanteita.[4]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuoriaisesta ei ole koko Euroopassakaan kuin muutamia havaintoja. Se tunnetaan Suomesta, Venäjältä, Kroatiasta, Puolasta, Espanjasta, Ranskasta ja Ruotsista. Ruotsissa laji esiintyy Itä-Götanmaalla. Suomesta lajista on yksittäishavainto Kuopiosta 1800-luvulta. Lisäksi Rantasalmella, Linnansaaren kansallispuiston eteläosan lehtometsissä elää mahdollisesti elinvoimainen populaatio.[4][5]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lattarikkasepän elintavat tunnetaan huonosti. Ranskalaisten havaintojen perusteella toukat elävät joko ruskolahossa puuaineksessa tai onton puun onkalon pohjalle kertyneessä, sienirihmastoisessa puukarikkeessa. Ranskassa toukkia on löydetty tammista, Ruotsissa männyistä. Suomessa kuoriaisia on löydetty ikkunapyydyksillä haapojen rungoilta. Puolassa havainnot ovat sekametsästä. Toukat eivät luultavasti jätä havaittavia syömäjälkiä ja saattavat elää karikkeessa kasvavalla sienirihmastolla. Niiden kehitys kestänee kaksi vuotta. Aikuisia kuoriaisia tavataan kesä-heinäkuussa.[4][3][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Lattarikkaseppä – Aulonothroscus laticollis Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Zipcodezoo
- ↑ a b Lattavalekauniainen - Linnansaaren kansallispuisto (Arkistoitu – Internet Archive) Luontoon.fi
- ↑ a b c d K. Heliövaara, I. Mannerkoski, J. Muona, J. Siitonen & H. Silfverberg: Hyppivät ja hohtavat – Suomen sepät, sepikät, rikkasepät ja jalokuoriaiset. Helsinki: Metsäkustannus Oy, 2014. ISBN 978-952-6612-38-6. s. 204–207
- ↑ a b SLU: Artdatabanken (ruotsiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Lattarikkaseppä (Aulonothroscus laticollis)
- Luontoon.fi: Huippuharvinainen kovakuoriainen löytyi Linnansaaren kansallispuistosta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Fauna Europaea: Aulonothroscus laticollis (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Insectoid: Aulonothroscus (Aulonothroscus) laticollis (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
|