Lato

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomalainen heinälato: pärekaton päälle asennettu peltikatto, oven yläpuolella erillinen heinäluukku. Heinäseipäät varastoituna räystään alle.
Heinälato

Lato on rakennus, jossa säilytetään esimerkiksi heiniä, viljaa, olkia tai rehua.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen lato rakennetaan perinteisesti pyöreistä kuusi- tai mäntypuista salvamalla harvaksi eli päällekkäisten puiden väliin jätetään rako ilmanvaihdon edistämiseksi. Latoja rakennetaan myös laudasta. Erillisenä rakennuksena lato tehdään lähes aina nurkkakivien varaan. Aiemmin ladoissa oli tyypillisesti pärekatto, myöhemmin huopa- tai vielä useammin peltikatto, joka voitiin asentaa suoraan pärekaton päälle. Ladon yhteyteen voidaan tehdä katos heinäseipäille ja muille tarvikkeille. Ladossa ei ole ikkunoita eikä lämmitystä, lattia on joko pelkkää maata tai pyöreistä puista tai lankuista harvaan ladottu.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pihalato sijaitsee joko lähellä navettaa tai jopa navetassa kiinni, heinälato yleensä pellolla tai pellon reunassa. Pelloilta korjatut ja kuivatetut heinät ajettiin ennen aikaan kesällä niittylatoon ja sitten vähitellen talven mittaan hevosreellä pihalatoon, josta ne syötettiin kotieläimille. Heinän ajon helpottamiseksi ladossa on iso oviaukko, joskus myös erillinen luukku oven yläpuolelle. Suuremmissa ladoissa saattoi olla kaksi ovea, ts. lato oli läpiajettava.

Lato maiseman osana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Pohjanmaan laajojen viljelytasankojen maisemasta käytetään nimitystä latomeri, koska korkeuserot ovat erittäin vähäiset ja ”latojen meri” näyttää jatkuvan pitkälle horisonttiin. Viime vuosina latojen tarve on vähentynyt, koska heinät pakataan muovilla päällystettyihin isoihin pyöröpaaleihin, jotka voidaan säilyttää ulkona. Tämän takia ladot ovatkin häviämässä, tai niissä säilytetään muuta tavaraa kuten esimerkiksi koneita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]