Latinalaispurje

Alus, jossa on kolme latinalaispurjetta.

Latinalaispurje (a la trina, 'kolmikulmainen') on purjealuksissa käytettävä iso kolmiomainen pitkittäissuuntainen raakapurje. Sitä on käytetty useissa laivatyypeissä, erityisesti mesaanipurjeena. Purjeen raa'an keulanpuoli on jalustettu keulakanteen, jolloin toinen pää pysyy ylhäällä. Sitä on käytetty veneissä ja pienehköissä aluksissa. Myöhemmin sitä alettiin käyttää myös isoissa purjealuksissa 1700-luvulle asti.

Dhow, jossa on latinalaispurje, Mosambikissa. Alus purjehtii "huonolla halssilla" - purjetta ei ole jalustettu leen puolelle.

Ensimmäinen kuva latinalaispurjein varustetusta aluksesta on Björn Landströmin mukaan Rooman valtakunnasta, 200-luvulta jaa. Siinä on kuvia kolmiomaisesta purjeesta, joka on viistoon nostetussa raa'assa. Sitä ennen käytettiin raakapurjetta. Ensimmäiset kirjalliset tiedot latinalaispurjeista ovat 800-luvulta. Latinalaispurje nousee raakapurjetta paremmin vastatuuleen purjehdittaessa, luovittaessa.

Latinalaispurje kehittyi Rooman valtakunnassa todennäköisesti raakapurjeesta 200-luvulla. Merenkulkijat havaitsivat, että raakapurjeella varustettu alus nousee paremmin tuuleen, jos raakaa nostetaan luuvartin puolelta ja leen puoleista osaa purjeesta supistetaan, jolloin purjeen sivusuhde paranee. Latinalaispurje syrjäytti 400-luvulle tultaessa raakapurjeen Bysantin laivastossa ^{lähde tarkemmin?}. Arabit omaksuivat nopeasti latinalaispurjeen omiin aluksiinsa. Vaikka latinalaispurje nousee raakapurjetta paremmin tuuleen, ja luoviminen sillä on raakapurjetta helpompaa, Björn Landströmin mukaan arabit eivät kuitenkaan koskaan kehittäneet luovimista, vaan purjehtivat tuulten mukaan.

Avomerellä, varsinkin länsi- ja pasaatituulissa purjehdittaessa, raakapurje on kuitenkin latinalaispurjetta tehokkaampi. Niinpä espanjalaiset takiloivat karavelinsa uudelleen raakapurjein lähtiessään ylittämään Atlanttia, ja vaihtoivat jälleen latinalaispurjeet tilalle saapuessaan Välimerelle. Tällaista karavelia kutsuttiin nimellä caravela redonda, kun taas caravela latina oli latinalaispurjein varustettu karaveli.

Latinalaispurje oli erityisen suosittu mesaanin purjeena aina 1700-luvulle saakka, sillä se helpotti monimastoisen aluksen ohjausta. 1700-luvulta alkaen kahvelitakila alkoi syrjäyttämään latinalaispurjetta Atlantilla ja Itämerellä.

Purjeen nimestä on kaksi teoriaa. Toisen mukaan nimi tulee siitä, että se kehitettiin latinalaisessa maailmassa. Toisen mukaan nimi ei liittyisi sanaan latina, vaan se on muovautunut kolmikulmaista tarkoittavasta ilmaisusta a la trina. Edellistä teoriaa tukee lingvistiikka; purjeen nimi viittaa latinaan kaikissa romaanisissa kielissä.

Latinalaispurje on keksitty Landströmin mukaan itsenäisesti myös Tyynellä valtamerellä Polynesiassa.

Lähteet

Purjeet, masto ja riki