Laskin

Wikipedia

Ohjattu sivulta Laskukone

Tämä artikkeli painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: kertoo lähes pelkästään historiallisista laskimista

Moderni laskin

Casion valmistama graafinen laskin

Laskin on mekaaninen tai elektroninen laite, joka suorittaa numeerisia laskutoimituksia yleensä näppäimistöltä annettujen ohjeiden mukaan. Helmitaulu lasketaan vanhimmaksi laskukoneeksi, joskin siinä ihmisen itse suorittamat rutiinit muodostavat olennaisen osan "mekaniikkaa". Helmitaulussa liikutellaan tankoon kiinnitettyjä helmiä, ja sillä voidaan laskea paitsi yhteen- ja vähennyslaskuja, myös kerto- ja jakolaskujen sekä neliöjuurien kaltaisia monimutkaisempia toimituksia.

[muokkaa] Historiaa

Helmitaulu

Ensimmäisiä automaattisia laskimia olivat Blaise Pascalin ja Gottfried Leibnizin 1600-luvulla kehittämät mekaaniset laskukoneet. Blaise Pascal keksi vuonna 1642 koneen, joka laski yhteen- ja vähennyslaskuja. Kone toimi hammaspyörillä, joita liikuteltiin puikkoja vääntämällä. Leibniz rakensi hieman myöhemmin koneen, joka pystyi suorittamaan myös kerto- ja jakolaskuja automaattisesti.

1960-luvulla yleistyivät sähkömekaaniset ja täysin elektroniset pöytälaskimet, ja 1970-luvun vaihteessa tulivat markkinoille ensimmäiset integroituihin piireihin perustuvat taskulaskimet.

Nykyiset laskimet vaihtelevat kooltaan ja ominaisuuksiltaan huomattavasti. Vaikka runsaasti toimintoja sisältävän laskimen saakin nykyisellä teknologialla esimerkiksi rannekelloon tai osaksi matkapuhelimen tai PDA-laitteen ohjelmistoa, on pelkkiin peruslaskutoimituksiin kykeneville pöytälaskimillekin edelleen paikkansa.

[muokkaa] Laskutikku

Laskutikku

Kerto- ja jakolaskuja toimittavan laskutikun (laskuviivain) keksi G. W. Leibniz vuonna 1671. Laskutikku on yksinkertaisimmassa muodossaan kaksi toisiinsa nähden liikuteltavaa yhteneväistä logaritmista asteikkoa. Logaritmisten laskujen sääntöjen mukaan laskutikussa kertolaskut vaihtuvat (janojen) yhteenlaskuiksi ja jakolaskut vähennyslaskuiksi. Viivainten päällä liukuva läpinäkyvä hahlo helpottaa oikean kohdan löytämistä.

Laskutikkuja on useita lajeja eri apuasteikkoineen (kuten trigonometriset funktiot, 1/x ja $x 2$ ) kunkin tekniikan haaran tarpeiden mukaan. Tavallisimmilla malleilla saadaan tulokseen kolme oikeata numeroa. Käyttäjän on itse pääteltävä desimaalipilkun paikka.

Samalla periaatteella toimii pyöreä laskukiekko, joita on tehty myös monenlaisiin rajattuihin erikoistarkoituksiin, mm. lentonavigaatiolaskelmiin.

Laskutikun valtakausi oli ennen toista maailmansotaa, sen aikana ja vuosikymmen sen jälkeen. 1900-luvun alussa laskutikut olivat niin kalliita, että vain johtavilla insinööreillä oli varaa hankkia sellainen käyttöönsä. 1950-luku toi muovisen laskutikun, mutta tietokoneen vain ani harvan insinöörin laskukoneeksi. Vielä 1970-luvun jälkipuolella esim. Suomen kouluissa opetettiin laskutikun käyttöä. Sitten elektroninen laskukone vei sen paikan.^[1]

[muokkaa] Vanhat kassakoneet

Vanhanaikainen kassakone

Toinen sovellutus vanhoista laskukoneista ovat vanhat kassakoneet. Ne toimivat vipuja asettelemalla ja kammesta vääntämällä tai vaihtoehtoisesti näppäimiä painamalla ja kammesta vääntämällä. Suuremmissa on sähkömoottori.