Laryngomalasia
| Laryngomalasia | |
|---|---|
 Kourumainen kurkunkansi laryngomalasiapotilaalla |
|
| Luokitus | |
| ICD-10 | Q31.5 |
| ICD-9 | 748.3 |
| OMIM | 150280 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Laryngomalasia on synnynnäinen kurkunpään rakennevika, jonka hallitsevana oireena on rasituksessa paheneva vinkuva sisäänhengitys (stridor). Oireet huomataan usein muutaman viikon iässä. Rakenteellisista syistä laryngomalasia on yleisin lapsen stridorin syy, mutta huomattavasti tavallisempi selitys oireisiin on kurkunpään tulehdus. Pahimmillaan oireet ovat noin puolen vuoden iässä ja loppuvat yleensä ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta. Koska laryngomalasian oireet helpottavat ja loppuvat ajan mittaan, leikkaushoitoa ei yleensä tarvita.
Etiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laryngomalasian etiologia eli syy on tuntematon. Syyksi on arveltu kurkunpään rustojen pehmeyttä. Kurkunpään rakenne on potilailla poikkeava siten, että kannurustoja ympäröivä kudos on turpea ja veltto. Myös kurkunkansi saattaa olla kourumainen ja helposti taaksepäin taipuva, ja kurkunpään eteispoimut saattavat olla lyhyet. Laryngomalasiaa esiintyy usein muiden anomalioiden eli poikkeavuuksien yhteydessä.
Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hallitseva oire on sisäänhengityksen stridor, joka johtuu kurkunkannen ja kannurustojen kääntymisestä kurkunpään päälle ahtauttaen sitä. Uloshengitys on yleensä vaivaton. Stridor pahenee rasituksessa. Oireet alkavat ensimmäisten elinviikkojen aikana ja loppuvat yleensä ennen leikki-ikää. Joissain tapauksissa oireet saattavat kuitenkin kestää kouluikään saakka, ja tunnetaan myös tapauksia, joissa oireet alkavat vasta kouluiässä ja esiintyvät ainoastaan rasituksen aikana (exercise-induced laryngomalacia).
Diagnoosi ja erotusdiagnostiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Diagnoosi tehdään tähystystutkimuksella. Mikäli imeväisikäisellä esiintyy lievää stridoria, ei välitöntä tähystystutkimusta välttämättä tarvita, mutta tutkimus tehdään, jos oireet pahenevat, kestävät yli imeväisiän, rajoittavat liikkumista tai aiheuttavat hengenahdistusta. Tutkimus tehdään myös, jos diagnoosi on epävarma. Tärkein lapsen stridorin erotusdiagnostinen vaihtoehto on kurkunpäätulehdus. Varsinkin kouluikäisillä kyseeseen tulee lisäksi astma; spirometriatutkimuksessa ei kuitenkaan nähdä astmaan sopivaa löydöstä, vaan uloshengityksen virtausarvot ovat yleensä normaalit.
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mikäli oireet ovat hankalat, kirurginen hoito tulee kyseeseen. Sitä kuitenkin tarvitaan harvoin, koska oireet yleensä loppuvat jo ennen leikki-ikää. Eräässä aineistossa[1] leikkauksella hoidettiin kuitenkin jopa 10 % potilaista.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olavi Linna ja Kalevi Hyrynkangas. Laryngomalasiasta johtuva hengenahdistus neljällä kouluikäisellä lapsipotilaalla. Duodecim 2003;119(5):407-410.
- Texas Pediatric Surgical Associates
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Roger G, Denoyelle F, Triglia JM, Garabedian EN: Severe laryngomalacia: Surgical indications and results in 115 patients. Laryngoscope, 1995, nro 105, s. 1111–7. (englanniksi)