Lars Gullin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lars Gullin (1964)

Lars Gunnar Victor Gullin (s. 4. toukokuuta 1928 Sanda, Gotlanti – k. 17. toukokuuta 1976 Vissefjärda) oli ruotsalainen baritonisaksofonisti, pianisti ja säveltäjä. Gullinin tyyli oli lähimpänä amerikkalaista "cool jazz" -tyyliä, johon yhdistyi ruotsalaisen kansanmusiikin vaikutus.

Lars Gullin oli jo lapsena lahjakas haitarinsoittaja. 13-vuotiaana hän soitti klarinettia sotilassoittokunnassa ja myöhemmin opiskeli alttosaksofonia, mutta muutettuaan vuonna 1947 Tukholmaan hänestä tuli ammattipianisti. Hän suunnitteli klassista uraa opiskellessaan yksityisesti klassisen pianistin Sven Brandelin johdolla. Soitettuaan Charles Redlandin big bandissä vuonna 1947 ja baritonisaksofonia Seymour Österwallin jazzyhtyeessä vuonna 1949 hän päätti valita soittimekseen baritonisaksofonin.[1] Gullin työskenteli Arne Domnéruksen septetissä kaksi vuotta alkaen vuodesta 1951, yhtye esiintyi pääosin Nalenissa, joka oli Tukholman johtava tanssipaikka.[2]

Samaan aikaan Gullin alkoi työskennellä vierailevien yhdysvaltalaismuusikoiden kanssa, James Moodyn, Zoot Simsin ja Clifford Brownin kanssa hän myös levytti. Merkittävin oli yhteisesiintyminen Lee Konitzin kanssa vuonna 1951 - tämä tuli toistumaan useasti tulevina vuosina.

"Lars Gullin och Stig Söderqvists Kvintett" soittamassa Nalenilla vuonna 1956.

Vuonna 1953 Gullin perusti luultavasti ainoan johtamansa yhtyeen. Se oli lyhytikäinen ja hajosi jo saman vuoden marraskuussa, koska Gullin aiheutti yhtyeelle auto-onnettomuuden vaikkei siinä kukaan vakavasti loukkaantunutkaan. Vuonna 1954 Gullin voitti yhdysvaltalaisen Down Beat -lehden parhaan tulokkaan palkinnon sen jälkeen kun Contemporary Records oli julkaissut kaksi maaliskuussa 1953 Ruotsissa äänitettyä sessiota kymmentuumaisena LP-levynä. Myöhemmin Gullinin julkaisuista Yhdysvalloissa vastasi Atlantic Records. Gullin soitti useissa Euroopan maissa Chet Bakerin mukana lokakuussa 1955. Ryhmä hajosi traagisesti: Lars Gullin löysi yhtyeen pianistin Dick Twardzikin kuolleena pariisilaisesta hotellihuoneesta 21. lokakuuta. Kuolinsyy oli heroiinin yliannostus.

Gullinin omaa uraa varjostivat myös artisin omat huumeongelmat. Toisinaan hän eli Ruotsin valtion antamilla avustuksilla. Vuoden 1958 loppupuoli meni häneltä sairastellessa. Seuraavan vuoden hän vietti pääosin Italiassa, jossa hän soitti jälleen Chet Bakerin ja altosaksofonisti-liikemies Flavio Ambrosettin kanssa. Ambrosettin kanssa hän teki radiolähetyksiä Lausannessa, Sveitsissä.

1960-luvulla Gullin soitti ajoittain johtavien yhdysvaltalaisten muusikoiden kanssa. Näitä oli muun muassa Archie Shepp, jonka kanssa Gullin levytti vuonna 1963. Eräs Gullinin viimeisistä levytyksistä oli Aeros aromatic atomica suite vuodelta 1973.

Gullin kuoli sydäninfarktiin, joka aiheutui pitkäaikaisesta metadonin käytöstä. Myös Lars Gullinin poika Peter Gullin (12. huhtikuuta 1959 Milano – 7. lokakuuta 2003 Uppsala) oli baritonisaksofonisti ja säveltäjä. Gullinin sävellys ”Peter of April” oli omistettu pojalle. Kappale ”Danny's Dream” on omistettu hänen toiselle pojalleen Dannylle ja ”Gabriella” hänen tyttärelleen säveltäjä-kapellimestari Gabriel Gullinille (s. 1961).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pär Rittsel: Lars Gullin Biography – The first 20 years 2000. Viitattu 10.8.2012.
  2. Pär Rittsel: Lars Gullin Biography – The first 20 years 2000. Viitattu 10.8.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]