Lapuan patruunatehtaan räjähdys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lapuan patruunatehtaan räjähdys
Päivämäärä 13. huhtikuuta 1976
Kellonaika 7:43
Tapahtumapaikka Lapua, Suomen lippu Suomi
Kuolleita 40
Loukkaantuneita 60

Lapuan patruunatehtaan räjähdys on yksi Suomen rauhanajan historian tuhoisimmista onnettomuuksista. Se tapahtui 13. huhtikuuta 1976 Lapualla kello 7.43. Turmassa kuoli 40[1] ja loukkaantui 60 henkilöä. Lähes kaikki menehtyneet olivat naisia ja useimmat heistä perheellisiä. Onnettomuuden keskuspaikkana olleessa lataamossa työskenteli räjähdyksen sattuessa 50 henkeä.

Räjähdyksen tapahduttua ja Yleisradion tiedotettua siitä radiossa alkoi puhelujen tulva Lapualle, koska huhujen mukaan koko Lapuan keskusta oli raunioina. Ihmiset yrittivät soittaa Lapualle tarkistaakseen Lapualla asuvien sukulaistensa tai tuttaviensa tilanteen. Yritettäessä soittaa Helsingistä Lapualle tuli heti silloisen kaukopuhelusuunnan 9 jälkeen "varattu"-ääni, kun puhelinverkon kaukotaso oli joitakin tunteja tukossa.

Tutkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkintaselostuksessa todetaan onnettomuuden syystä seuraavaa: "Suorittamansa tutkimuksen perusteella tutkijalautakunta toteaa, että räjähdyksen todennäköinen lähtökohta oli pulttipistoolin patruunoiden latauskoneen (robotti) ruudittajan annostelusylinterin tiivisterengasura. Syttymisen syytä ei ole tutkimuksissa voitu varmuudella osoittaa." [2]

Onnettomuuden syytä ei koskaan varmasti saatu selville, mutta epäilyt kohdistuivat (mahdollisesti staattisen) kipinän sytyttämään ruutipölyyn. Tällöin käytössä olleessa suuressa ja avoimessa lataamossa riski siihen oli suurehko, koska käytössä oli matalissa rakennuksissa tehoton painovoimainen ilmanvaihtojärjestelmä. Räjähdyksen aiheuttajaksi epäiltiin myös latausrobottia, joka oli mahdollisesti ylikuumentunut ja/tai syttynyt palamaan. Ruudin annosteluvirhe ja siitä seurannut liika-ahtaminen saattoi herkistää ruudin itsesyttymiselle ja lisätä ruutipölyn määrää ilmassa. Annosteluvirheen aiheuttajana saattoi olla latausrobotin virhetoiminta tai väärät säädöt. Ruudin syöttölaitteen tukkeutumista paakkuuntumisen vuoksi pidetään vähemmän todennäköisenä selityksenä, koska Lapua oli tunnettu laadukkaista ruutisekoituksistaan. Vanha tiilirakennus tuhoutui lähes perustuksiaan myöten, mikä vaikeutti tutkintaa, mutta räjähdysjälkien perusteella räjähdys alkoi latausrobotin sijaintipaikasta.

Onnettomuutta pahentaneena seikkana pidettiin liian monen työntekijän ja työvaiheen keskittämistä samaan rakennukseen. Lisäksi rakennuksessa oli liian paljon syttymisherkkiä materiaaleja ja vanhanaikaiset sähköjärjestelmät. Lataamorakennuksen ja sen naapurirakennusten välillä ei ollut modernien säännösten mukaisesti räjähdykseltä suojaavia maavalleja eikä varoetäisyyksiä.

Hautajaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räjähdyksessä surmansa saaneet haudattiin 24. huhtikuuta. Surujuhlaan Lapuan kirkkopihassa osallistui yli 5 000 uhrien omaista ja ystävää, ja se myös radioitiin ja televisioitiin. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen osallistui tilaisuuteen yhdessä maaherran ja valtioneuvoston edustajien kanssa. Vainajat siunasi Lapuan hiippakunnan piispa Yrjö Sariola avustajinaan kaksikymmentä pappia.[1][3] Ensin laskivat yhteisen seppeleensä omaiset, sitten presidentti Kekkonen omansa, ja hänen jälkeensä laskivat valtioneuvoston seppeleen pääministeri Martti Miettunen, kauppa- ja teollisuusministeri Eero Rantala, liikenneministeri Kauko Hjerppe ja puolustusministeri Ingvar S. Melin.[3] Arkut saatettiin puolustusvoimien ajoneuvoilla Simpsiön hautausmaalle.

Onnettomuus herätti myös laajaa kansainvälistä huomiota. Kaikista pohjoismaista tuli surunvalitteluja metallityöväen liiton toimistoon. Surusähkeen lähettivät myös Kansainvälinen Metallifederaatio ja Amalgamated Metal Workers' Union Australia.

Avustustoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räjähdyksessä loukkaantuneiden ja kuolleiden henkilöiden perheenjäsenten avustamiseksi perustettiin Lapualle avustusrahasto. Rahastoon kertyi 7,6 miljoonaa markkaa. Hallitus varasi 300 000 markkaa perheiden avustamiseen sekä saman summan hautauskulujen ja vahinkojen ennakkokorvausten kattamiseen.[4] Avustusten jakoa koordinoi aluksi järjestöjen edustajista muodostettu yhteistyötoimikunta. Myöhemmin perustettiin avustusten jakamista varten kaksi elintä: Lapuan räjähdysonnettomuuden sosiaalisen katastrofiavun toimikunta sekä Lapuan räjähdysonnettomuuden opintotukitoimikunta.[5] Avustusohjelman päätyttyä 23 vuotta räjähdyksen jälkeen siirrettiin jäljelle jääneet puoli miljoonaa markkaa Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon.

Perheiden konkreettinen avustaminen käynnistyi yhden sosiaalityöntekijän voimin onnettomuuspäivänä. Seuraavana päivänä onnettomuudesta kärsineitä koteja lähti kiertämään viisi Suomen Punaisen Ristin ja Lapuan sosiaalitoimen edustajista muodostettua työparia. Työparien tehtävänä oli sekä tietojen kerääminen että välittömän rahallisen avun jakaminen SPR:n katastrofivaroista. Myös pappeja sekä toimittajia vieraili uhrien kodeissa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Zetterberg & Tiitta: Suomi kautta aikojen, s. 535
  2. Tutkintaselostus 1/1976 Lapuan patruunatehtaan räjähdysonnettomuus 13.4.1976, s.6
  3. a b Juurakko 2006, s. 94
  4. Juurakko 2006, 101
  5. Juurakko 2006, 103
  6. Juurakko 2006, 100–101

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]