Lapinmyyrä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lapinmyyrä
TundraVole23.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha
Heimo: Cricetidae
Alaheimo: Myyrät Arvicolinae
Suku: Peltomyyrät Microtus
Laji: oeconomus
Kaksiosainen nimi
Microtus oeconomus
(Pallas, 1776)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lapinmyyrä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lapinmyyrä Commonsissa

Lapinmyyrä (Microtus oeconomus) on keskikokoinen Pohjois-Euroopassa ja Aasiassa sekä Pohjois-Amerikan luoteisosissa (mukaan lukien Alaska ja Luoteis-Kanada) esiintyvä myyrälaji.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapinmyyrää esiintyy Suomen pohjoisosissa. Yhtenäisen levinneisyyden eteläraja kulkee suunnilleen Rovaniemen tasolla. Lisäksi pieni erillinen kanta on löytynyt Pohjanlahden ulkosaarilta.

Muualla Euroopassa lajia esiintyy Siperiassa ja sieltä sen levinneisyyden eteläinen haara ulottuu Itämeren eteläpuolella Elbelle asti. Pohjoinen haara, johon Suomikin kuuluu, ulottuu Kuolan niemimaalle ja Pohjois-Skandinaviaan. Hollannissa, Unkarissa ja Skandinavian eteläosassa on lisäksi erilliset kannat.[1]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruumiin pituus on n. 85–161 mm ja paino 20-80 g. Koiraat ovat noin 30% suurempia kuin naaraat, ja Euroopan alalajit ova pienempiä kuin Amerikan alalajit. Täysikasvuisen myyrän häntä on yleensä alle kolmannes eläimen pituudesta. Vanhoilla lapinmyyrillä se on yläpuolelta musta ja alta valkea. Turkin väri vaihtelee suuresti harmaanruskeasta kanelinväriseen, lähes oranssinsävyiseen. Turkin yleisväristä riippumatta kaikilla lainmyyrillä on selässään mustakärkisiä karvoja.[2]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapinmyyrää esiintyy luonnossa rehevillä suolaikuilla, missä on turvemättäitä, joihin kaivautua varsinkin talvisin. Erityisesti ojitetuilla soilla sen kannat kasvavat kun vesiraja laskee ja lisää ravintoa on saatavilla. Runsaimmin lapinmyyriä tavataan pakettipelloilta, joissa sen esiintymistiheys voi olla jopa 200–300 yksilöä hehtaarilla. Lapinmyyrä aiheuttaa myös metsätuhoja taimikoissa ja metsitetyillä pelloilla.[3]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapinmyyrä syö kesäisin sarojen, viljojen ja heinien vihreitä osia. Talviravintonaan se käyttää samojen kasvien maanalaisia osia. Se voi kaivaa turpeeseen useita metriä pitkiä käytäviä juuresta toiseen, samoin pakettipelloilla lapinmyyrä kaivautuu maahan paljon paremmin kuin peltomyyrä. Puun kuori on myyrälle lisäravintoa, johon se turvautuu talviaikana.[3]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapinmyyrä on tehokas lisääntymään. Kesän aikana naarailla voi olla jopa 3–4 poikuetta, joissa n. 6–7 poikasta. Poikaset voivat saavuttaa sukukypsyyden nopeasti. Lapinmyyräkannat vaihtelevat voimakkaasti 4–5 vuoden syklissä.[3] Kannan nousuun liittyy usein talvilisääntyminen, jos ravintotilanne hangen alla on hyvä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Linzey, A.V., Shar, S., Lkhagvasuren, D., Juškaitis, R., Sheftel, B., Meinig, H., Amori, G. & Henttonen, H.: Microtus oeconomus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  2. Microtus oeconomus tundra vole Animal Diversity Web
  3. a b c Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta Metla

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]